IRC-Galleria

Skippasin koulut, flippasin skedellä,
juoksin ongelmiin pää edellä

Älä sano mä tiedän tarpeeks,
lapsuuden ystävii viedään talteen

Mä nään tuulilasin läpi suomen,
vanhois valokuvis ongelman nuoren
Ja ku tuijotan sitä silmiin,
muistan miks unelmista pitäs pitää kiinni
Se voi kuulostaa kornilt sun korvissa,
mut voit olla varma et mä oon tosissaan


Kävelen poispäin täält,
ei kaikkia kuoppia voi väistää.
Tuu, ota kiinni mun kädestä,
näetsä, loppu ei oo viel lähelkään.


Ei nää päivät oo enää niin harmaita,
nostetaan katseemme varpaista
Kaikki kii itseluottamuksesta,
hautakynttilä pöydäl luomas tunnelmaa
Tiedän milt se tuntuu ku menee metsään,
mä en oo oikeen esikuva kenellekään

mä vihaan sua. mee pois.

Kerron taas kuinka usein ilta pistää miettii
miks musta tuli tällänen?
vastausta en tiedä ja sitä voin vaan miettii
kasvatus teki musta erilaisen
välil mua harmittaa ja tekee pahaa miettii
oonko mä virheellinen?
en aina nää totuutta enkä osaa oikein miettii
onhan mulla oikeus olla onnellinen?

Äiti kyllä mä susta välitän
ja oot mulle tärkee
ja pienet jutut mitä sä teet
niin paljon mulle merkitsee
tiet sä mikä saa mut nää
jutut sulle kertomaan
sattuu liikaa, etkä välttämättä haluu kuullakkaan
eikö tunnu oudolta et ei oo mitään asioita
mitä mulle tulis mieleen
kun muut kertoo kuinka
mutsi tulee viereen

Aina kun on vaikeeta
ja kun ei löydy enää sanoja
ja niin äiti on se joka ymmärtää
mut mitä jos se ei niin menekkään ?

Haluisin sen äidin kuka tukee ja luottaa
mut mua seuraa vaan
fiilis joka tätä tekstiä tuottaa

ne sanat sattuu syvälle sydämee edellee
mite joku teko meniki rakkauden edelle
haluun vaa pois ne muistot, ja rauhassa jatkaa
mut oon melkee varma et ne sanat vois tappaa
ku niitä kelaan, ja mite nii ees pääs sattumaa
no kai koko juttu oliki vaa sattumaa

Itseluottamus ja kusipäisyys tuonu mut tähän
Joskus rakastaa itseään liikaa, joskus liian vähän

Mut miks vitus näin käy joka kerta?
Mut kyl mä pärjään, kyllä siihen tottuu
Tuntuu vaa et elän yksin elämäni loppuu

Mun maailmas on normaalii vieroksuu todellisuutta
Ja paeta päivänsäteit piiloon pahalt maailmalta
Ei auta jos on jalat maas, jos vedät maton alta
Jos haluut tappaa enkelin ni vedä siivet siltä

paikasta sydämestäs olisin antanut kaikkeuden
uhrannut minuuden
puolesta rakkauden
ilman sua olen kaikkien keskellä yksinäinen

kaikkien joukosta taas haluaisin vain sinuu
mutta tiedän että niin ei tule käymään
miksi ihmeessä sä teet taas mulle tämän
mä haluaisin olla kylmä niinkuin moni muu
ei ikinä voisi mikään sattuu
kuinka helppo silloin elämä olisikaan
ei kukaan koskaan voisi mua satuttaa

sytytän savukkeen, sytytän toisen.
kyynel valuu poskel ja sydämeen koskee,
pitäis olla rohkee, mut en osaa kun sotkee
omat asiani, ja muiden viel sen lisäks.
halusin kaikkee, mut sainko mä mitään?
sanoin joskus ettei kaikkea voi menettää,
mut must tuntuu, etten voi menettää tän enempää.
en kerjää säälii, mut haluun teiä tietävän
et taitaa viedä eri suuntaa nyt tie tämä.
ensimmäinen askel kohti uutta maailmaa,
parempaa jopa, vaikeet se on vielä sanoa.
toivotan hyvää jatkoa, ja vilkutan vielä
tuunkohan takas, mä en tiedä.

nyt mä sen päätin. se alkaa nyt. eiku sunnuntaina (:

tuli ikävä vanhoja hyviä aikoja(:<3