IRC-Galleria

miks ihmisten pitää tehä asioista aina niin helvetin vaikeita?



Jos vaan voitas mennä takas ajassa
tehtäs kaikki eri tavalla
Vaikkei oo mitenkään mahollista palata
kaikest pääsee yli jos toista rakastaa

Mä en ymmärrä, miks taas piti tapella
me tunnetaan niin hyvin, et molemmat voi aatella
myös toisen kannalt, anna anteeks et
olin itsekäs, en kohdellu sua ku ansaitset
me ollaan yhtä, vaa yhes kokonaisia
täydennetään toisemme ku ollaan erilaisia
ei kai vielä oo liian myöhästä rakas?
Voi kumpa vaa voisin mennä ajassa takas..

olet rakas, paraystäväni, edelleen.♥♥

Sä sanot, että mä näyttelen, elän leikkien prinsessaa.
Sulle suru on temppu vain, vika sielussain, juoni vain.
Sulle tytöt on leikkiä vain, ne on huvia huoletonta.
Sulta säröjä sieluuni sain yhden liian monta.


Sä kysyt, miksi kyyneleet,
Mistä silmät itkeneet.
Ja sä petät, sä tuut ja sä meet ja kysyt, miksi kyyneleet.

Kuuntele viel hetki, vaik tiedän ettet haluu,
mun elämä on pilal, ja mun sydämeen sattuu.
Haluun käpertyy sun kainaloo, olla vaa vieres,
haluun jakaa kaiken sun kaa, mitä tuleekaa tielle.
Kaipaan sun luokse, enkä luovuta tosiaan,
sä oot ainoo koko maailmas ketä haluun rakastaa.

Hän ui yhä syvemmälle meren pohjaan päin, henkeään pidätellen. Vajosi pohjaan päin, ei näkynyt pintaa. Ei ollut voimaa uida pintaan päin, vaan suuntana oli meren pohja

Kaverit hei, mä oon tosi pahoillani,
oon vaa väsyny, enkä pysy jaloillani.
Pienityttö seisoo keskel helvetin liekkei,
uuvuksissa koittaa saada ittensä pois sielt.
Koittanu pitkää hymyillä, vaik vaa sattuu,
koittanu seistä vahvan, vaik kaikki kaatuu.

Oon voimaton, oon heikko, en jaksa enää,
mikään ei kiinnosta, mikää ei saa hymyilemää.
Tää sattuu, eikä valoa näy missää,
oon kahlittu, köydet käsissäni kiristää.

näin kerran karhun mut onneks join sen

tiedän ettet ymmärrä, vaan oot iha ymmällää,
mut ymmärtäähän sen, koska en osaa selittää.
on vaan aika lähtee, niinku joskus jokaisel,
sytytän savukkeen, sytytän toisen.
kyynel valuu poskel ja sydämeen koskee,
pitäis olla rohkee, mut en osaa kun sotkee
omat asiani, ja muiden viel sen lisäks.
halusin kaikkee, mut sainko mä mitään?
sanoin joskus ettei kaikkea voi menettää,
mut must tuntuu, etten voi menettää tän enempää.
en kerjää säälii, mut haluun teiä tietävän
et taitaa viedä eri suuntaa nyt tie tämä.
ensimmäinen askel kohti uutta maailmaa,
parempaa jopa, vaikeet se on vielä sanoa.
toivotan hyvää jatkoa, ja vilkutan vielä
tuunkohan takas, mä en tiedä.

surenu niin paljon, et tottunut itkuun
sydän vuotaa verta ja liekki sammuu
menettäny kaiken, haaveet kaatuu

Viekää minut pois täältä. Älkää luvatko parempaa huomista, sellaisia on vain satukirjoissa.
Kaikki kulkee samaa rataa vuodesta toiseen, se ei ole aavistus vaan sääntö.
Eivät lyönnit satuta vaan sanat tekevät mustelmia sieluun.
Jossain oli joskus paremmin mutta unohdin reitin sinne ja nyt minuun sattuu.
En saa henkeä.