IRC-Galleria

Ei oikeastaan sen takia että minulla olisi rutiinia, vaan sen takia että mitään rutiinia ei ole. Kaikki on samaa harmaata, tylsää leijumista. Mikään ei ole pahempaa kuin se, että on vapaa-aikaa vaikka kuinka paljon mutta ei innosta oikeastaan tehdä yhtään mitään muuta kuin jumittaa koneella. Edes musiikki ei oikein inspiroi, ei kuuntelun eikä tekemisen puolesta. Päivä toisensa jälkeen kuluu siihen rutiiniin että pelaan Civilization IVtä, teen lenkin ja punnerruksia ja sitten pelaan taas Civiä. Väliin mahtuu luultavasti jotain pientä, muuta, pointitonta puuhaa.

Ensimmäistä kertaa elämässäni minua ihan oikeasti ahdistaa tälläinen tilanne mikä oli elämäni normia koko varhaisen teini-ikäni. Valvon myöhään ja herään myöhään. Vaikka lukio oli loppuaikoina lähes sietämätöntä ajoittain tajuan että se johtui siitä, että kertauskursseihin mennessä lukio oli muuttunut vähän samanlaiseksi. Kertauskurssit olivat paskaa vituttavaa jönkkää jossa ei menty edespäin. Nyt elämäni on yhtä kertauskurssia. Periaatteessa mahdollisuudet tehdä vaikka mitä ovat loputtomat mutta silti en saa irti itsestäni tarpeeksi tehdäkseen oikeastaan yhtään mitään mikä loppujen lopuksi antaisi minulle minkäänlaista kestävää tyydytystä. Civikin melkein enemmän vituttaa kuin on kivaa.

Kaverit tappelee keskenään siitä minne minun pitäisi mennä viikonloppuna messengerin massa-inviteissä mutta ne joiden kanssa todella haluaisin olla eivät ole läsnä tai sitten tilanne ei ole sopiva heidän tapaamiseen.

Luojan kiitos on edes kesätöitä, ei tartte odottaa kuin pari kuukautta että saa edes jotain järkeä taas elämään. Toisaalta kun tajuan miten paljon kaipaan rutiinia ja säänönmukaisuutta elämääni tajuan myös persoonallisuuteni piirteet joita inhoan eniten, en sen takia että ne olisivat iljettäviä vaan sen takia että ne ovat liian harmaita edes inhottavaksi, edes oikeastaan huomattavaksi. Tai ehkä se, että en tee mitään, en jaksa tehdä mitään, minulla ei ole inspiraatiota tehdä mitään saa minut vain tuntemaan itseni suunnilleen yhtä kiinnostavaksi kuin sementtilohkare.

Tilanne on verrattain sietämätön.

ainiin. isoäitini on joutunut sairaalaan.

huoh.

Voisi huomenna varmaan yrittää koppeutua käymässä kirjastossa ja postissa. Pitäs laittaa 1-2 (kunpa se yks jaksais nyt laittaa osotteensa) kappaletta levy menemään. Oon myynyt kohta 40 kappaletta Experimentiä. woaw. Sitten pitäisi käydä kirjastossa kanssa palauttamassa yksi kirja, lainaamassa yksi toinen ja jos sitten vihdoinkin tekisi ne levyvaraukset. Lisää NINiä ja sit Faith No Morea pitäis lainata.

Saa nähdä jaksanko edes lukea tota harvinaisen hitaasti käyntiin lähtevää Lemin kirjaa loppuun. :/