IRC-Galleria

Olen siiiisss...

Aloittanut juuri n. viikko sitten uuten koulun Pettäjävedellä(Petäjävedellä) ja asun siellä ihanan rähjäisessä ja homeisessa entisessä asuntolassa, nykyisessä opiskelijakämppätalossa:) Opiskelen esinesuunnittelua ja -valmistusta, metallipuolella. Kouluni kestää kolme vuotta, mutta THANK GOD en joudu ihan kaikkea tekemään, kun eksyin lapsuusvuosinani lukioon ja nyt olen jo tarpeeksi vanha. On ollut erittäin mukavaa ja rentoa ja luulen jopa pitäväni luokkakavereistani. Jopa ehkä opettajistanikin. Hullu tämä maailma. Kuvitelkaa.
Ensimmäisenä työnäni tein ronssista(kai?) paperiveitsen(jiiii!:)) ja sain jo aloittaa istuimen suunnittelun! Sitä en tosin tässä koulussa tule valmistamaan, koska en missään tapauksessa tekisi sitä metallista. Muttah. Olen innoissani tästä kaikesta. Ja tunnen olevani onnellinen. Ainakin vielä.

Tahtoo istua kuuma kaakao kädessä aamulla unihiekka-aikaisin siinä leikkikentän vieressä, lapaset kädessä ja ihmetellä aamukastetta ja kuulla musiikkia päässäni.

#Alanis Morissette - All I Really Want#

diu pau. napsuu päässä.
Kertokaa nyt, mikä kemikaali aiheuttaa tällaisen olon. ? Tai mikä hormooni nyt on sanonut, että tänään sitten ei hymyillä yhtään ja ollaan möks ilman syytä??
curwaa tämmönen.

Huamen se alakaa:D Joko sitä ollaan allikossa tai sitten taivaissa. Wait n c.

Huii-paus. Kyllä sitä yksinkin pitää pärjätä hyvä nainen!!

NYT IRTI




#unissasi laulelet#

curwa curwa curwa!! shait.

Kun tulee pimeää<3

tahtoisin niin, että jotain tapahtuisi. Tarvitsen nyt kyllä jotain. Sillai bäbäääääng!!!! ja olis hjännnää ja elämä olis hetken jotain eriskummallista. Ehkä pitää tehdä jollekkin jotain, eikä odottaa.


PANKAA IHMISET TOIMEKSI, ELKÄÄKÄ OROTTAKO, ETTÄ MUUT SEN TEKEE(JÖSSES MIKÄ MAAILMA VOIS OLLA, JOS JOKANEN VAAN ODOTTAS)!!

tekee mieleni soittaa banjoa. olla se pikkutyttö, kun J. Karjalainen ja muut, parrakkaat miehet soittelevat ja naureskelevat ja opettavat. Kolkutella kuppeja musiikin tahtiin ja paukutella maasta tomua. Ja ne luulis, että oon hyvä tyttö ja ne lähtis hymyillen. Hyvää yötä tyttö, pidä ittes naisena! ja heittäs vielä kippikset.



Ensitapaamiset on ihania. Niitä kaipaan. Öitä ja naurua. Jää aina hymy, kun nukahtaa.

Helpompaa olis kai olla erakko. Niin kuin Into the wildissä. Ottaa vaan ja lähteä johkain keskelle vielä-enemmän-ei-mihkään. Kuolla myrkkymarjaan. Aika. Jee. Tekis vaan mieli joskus olla irti. Siis kaikesta. Tai no. Ehk jotain ottasin mukaan:) ..Koiran:P Ei olis mitään odotuksia, eikä kukaan kattos pahalla. En sano, et antasin periks ja olisin mitä ne odottaa, mut on se välillä väsyttävää rimpuilla irti. Sit nauttia vähän aikaa omassa maailmassa ja taas törmätä uusiin kuiskauksiin ja paheksuviin katseisiin ja soosoo-sormiin. Antais jo olla. Rakastais ymmärtämättä:)

Ollaanko rakastettavia ollaanko?? Ja jos ei olla, niin haittaneeko tuo. Jos ei haluu olla, niin ei haluu olla ja sillä sipuli.

Tekeekö joskus mieli hypätä pöydälle ja potkia purkit ja paperit lattialle? Tekeekö mieli vähän repiä tukkaa ja huutaa niin, ettei punaisena hohtavat, tyhjät silmät näy? Tekeekö mieli vain karjua, että voimat hupenis, kaikkois ilmaan ja alkais pyörryttää? Tehdään niin huomenna, nyt kai täytyisi nukkua.