Mä en ala.. tai siis mä en vaan jaksa.. aina...
Mä oon kuulemma niin positiivinen ihminen... Ja v**ut... Niinhän sitä vois äkkinäinen luulla, mut khyl se positiivisuus katoaa ain välillä, vähän enemmänkin... Töitä täytyis löytää, koulu hoitaa ja pitää huusholli pystyssä ja kissa hengissä... Jokin meinaa olla hetkittäin hiukka liikaa... Noh, toi kissa pysyy hengissä vaikka se ois sit iteltä pois...
se nyt vaan sattuu oleen mamman pikku nasupallomussukka... elämäni... ainakin melkein... no ainakin iiiso osa sitä... Se jaksaa piristää kun muut vaan on, tai sitte ei oo ollenkaan...