IRC-Galleria

Noniin, joka jätkän luulis tietävän
on sääntöi, joit ei kenenkään luulis kiertävän
Ja kyl sä tiedät tän, et frendien ex-naisiin
ei kosketa. Saati nykyisiin. Kehtaatkin.
Mut se vaatii 2 ennen ku noin tapahtuu
Ja vaik ois kuinka kännis luulis et havahtuu
jossain vitun vaihees, mut kaikil se ei kai mahdu
ees ajatuksena päähän, vaan jää ajatuksen päähän
Ja näinhän siin sit käy.. Tehty mikä tehty
Eikä helppo palaa takas, ystävät ehtyy ja ehtyy
Ois pitäny perehtyy jengiin tarkemmin
mut täs on nyt pari eroovaisuut karkeesti
Toiset kattoo klubil sen perään ja pitää huolta
Ku toiset kattoo sen perää ja sitä kuolaa
Toiset kattoo et kaikki on khuul ja kyttää selkää
Ku toiset haluis jatkoille ja hyppää selkään
Wou, vittu mitä jengii
Miks ei kaikki voi vaan olla ku ennenkin
Ku ns. frendeihin ei tarvinnu suhtautuu varauksel
Mut vittu, kai elämä täytyy ottaa joka mausteel

Päivän perus teema: Ulkonäön perusteella
tuomitaan. Miten tota voi ees perustella?
Ihme verukkeella, jengi syyttää muita,
kyttää muita, eikä hyväksytä muita
Sunnuntaipössytteljiät leimataan nisteiksi
jos jengil mustaa pääl, niin sit satanisteiksi
”Mitä?! ” Eiks jengi tajuu näit virheiksi
Puheet rasismist kääntyy vaan vitseiksi
Näit asenteit löytyy jopa eduskunnasta
Idioottei joil ei hajuu mistään asiasta
istuinnoil jauhaa suu täynnä paskaa
Koittakaa kasvaa, ei erilaisuus oo pahasta
On vaikeet estää ennakkoluuloi kasvamasta
Nyt noustaan tätä paskaa vastaan
Jos et oo värisokee, et tuu koskaan näkee kauas
Venaan päivää et voin kantaa mun tähtee rauhas, mun kaulas

Kaiken tän ryyppäämisen jälkeen
Mä liikun pitkin seinii niinku Spider-Man
Taas mä dokaan, mut mikä siin
Ku viina maksaa yhtä vähän ku mun kämppis velkojaan
Mut kyl mä oon pari huikkaa ansainnukki
Mä oon tapellu itteni kaa ja tarjonnu vasent huukkii
Ja tullu ringist mestarina
Nyt jos esteet on ees, mä näytän keskaria
Puhun keskikaljast enkä keskisormest
Koska tyylikkyys on enemmän Westerholmest
Tulin tyylil, olen tyylil, lähen tyylil
Jätän jälkee muutki ku tyhjii lauseit vinyylil
Kyyti on kylmää, sitä niittää mitä kylvää
Sadonkorjuun aika, mä seison täällä ylvään
Kaikki muu on merkitykseltään tyhjää
Kuhan vaan mä oon ennen mun jälkeläisii ylhäällä

Blaa blaa blaa
Paljon puhetta ilman mitään sanottavaa
Silmänlumetta ilman mitään katottavaa
Paljon näytettävää ilman mitään sisältöä
Pelkkää täytettä, yhdentekevää, mitätöntä
En voi ymmärtää, liian kyllästä, ei yllätä
Jää jäljelle vaa tyhjä pää
Pidä kylmänä, tyhmänä, vielä tylsänä, tyhjänä
Ei liikuta mua yhtään tää
Siks oon vahvempi, viisaampi ja entistä varmempi
Se kannatti ku toteutin mun haaveeni
Valinta oli rankempi; kuka ny haluis elää ankeesti?
Mut mulle vapaus valita on enemmän ku tarpeeksi
On totta et tääl kerran vaa eletään
Tehää mitä kyetään ja mitä keretään
En aio antaa kenenkää suuntaani menettää
Kaiken tän jälkeen en aio alkaa pelkäämään

Mä oon kokenu, et tiedostaminen
Tulee kantapään kautta ja kaikki muu
On pelkkää jälkiviisautta ja luulemista
Se oli sitä menemistä ja tulemista
Ja kohta rupee missaa mut kaiken tän jälkeen
Nyt onki sitä olemista, upeemmista ongelmista
Pitää mainita keski-iän kriisi, joka vissii
Tiesi tien kulkemista pois tunnelista
Jossa kohtalo oli ku kummajainen ajan kämmenellä
Kunnes annoin sen soppaa hämmennellä
Ihan rauhas, koska rauhas
Opit itse opettaa, näkee kauas
Ja ku kaulas on helminauha
Merkkinä et vaik ois erkanu laumast
Vaikuttajina taustal, nii kaikki o samas saumas
Ja ne unohdetut ajat jotka halusin hautaan, nyt niille voin nauraa rauhas

Mitä sit kun aikas koittaa, vedät vikan henkäykses
Ja näät elämäs alust loppuun silmänräpäykses?
Ootsä tyytyväinen siihen mitä näät?
Mitä teit, mitä kaikkee jätit tekemät
Vai oisitsä halunnuki jotain paljon enemmän?
Ja nyt se ajatus saa sut repeämään
Mikä oli taistelemisen arvoista?
Oliks tää kaikki sen arvoista?
Otitsä sulle tärkeet ihmiset huomioon?
Tajusitsä mikä sun elämän juoni on?
Ja minkä arvosanan voisit itelles antaa?
Lepäätsä rauhas ku kevenet 21 grammaa?

On lauantai, kaks tyttöö juhlii synttäreitä
Nauru raikaa niin et naapurit jo hakkaa seinää
Sit ulos ja raflaa, siel pari tuntii
Sit ulos ja safkaa ja parin kundin matkaa
Matkal ne käy kattoo jos ois paikkaa jossa jatkaa
Mut kun ei oo, nii kotimatka voi alkaa
Mut sei kestä kauaa, noin 5 sekuntii
Ku poika näyttää kuinka isän auto kiihtyy hunttii
Tulee mutka matkaan, vauhtii on liikaa
Tytöt lentää autost, nyt on verta asfaltilla
Sain illal viestin et ”mitä jos nähtäs huomen?”
Mut huomenaamul sainki vaan soiton ja huolen
Et mitä tulee tapahtuu, mitä lopult kävikää?
Miten tää voi käydä, Laura, sullekin, mä en käsitä?
Mut onneks paranet ja voit jo paremmin
Ja kaiken tän jälkeen on lopulta vaa vahvempi

jos jonain päivänä tuntuu,
että itkettää, soita
minulle.
en lupaa, että saan sinut
nauramaan,
mutta voin itkeä kanssasi.
jos jonain päivänä tuntuu
siltä,
että haluaisit juosta
pois,
älä epäröi soittaa
minulle.
en lupaa pyytää sinua
pysähtymään,
mutta voin juosta
vierelläsi.
jos jonain päivänä et
halua kuunnella ketään,
soita minulle.
lupaan olla vierelläsi ja
lupaan olla todella
hiljaa.
mutta jos jonain päivänä
soitat,
enkä vastaa, tule nopeasti
luokseni,
saatan tarvita sinua

mä olen ikuisesti sun ikioma pakkaus
sul on mun koko elämäni rakkaus
sul on kaikki mitä mä elämässä omistan
mä sen vielä joku päivä sulle todistan

Mä tarvin kynän, paperin ja ajatuksii
Mä tarvin kaverin kuuntelee mun salaisuuksii
Jakaa surun kyyneleet eilen ja huomenna
Kuollu nuoruus sano mulle huomenta
Ja ne enkelit mitkä mä näin taivaal
Ne sai mut tajuun mitä mä sain aikaan
Ajan mittaan nää haavat ei parannu
Vaik mahdollisuuksii oli en kertaakaan karannu
Ja siks mä rustaan tän aikajanan itestäni
Maalaa kuva seinälle
Muistikuvas mielessäni
Perhe, setä rakas rauhas lepää
Kaikki muut on elos koht ei enää ketää
Sen mä sisäistän ulkonen ei oo kaunist
Nauti niin pitkään kun voit se on muisto enää
Mustaa valkosel täs paperil oon mä
Voin sanoo ihan mitä vaan ja herätä