Tekemäni suklaapiirakka meni pilalle, uunipelti päätti imaista sen itseensä. Nyysin sitten pikkusiskon tekemän omenapiirakan mukaani siltä varalta, että joku saa päähänsä tulla hamuilemaan kakkua ja kahvia. Se joku on kylläkin kadonnut sillä aikaa, kun minä valmistauduin yövuoroa varten sängynpohjalla (en pysy millään enää siinä päällä...).
Postilaatikkoon oli ilmestynyt tulipunainen ruusukortti, joka piristi mukavasti muutenkin mukavaa alkanutta "aamua". Netta piipaa....koko ajan... silläkin raukalla vanhuus. PIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIP.