IRC-Galleria

Tänne nyt kirjoitan ajatukseni kun en oman päiväkirjan avainta löytänyt. Muuten olisin teidät säästänyt vuodatukseltani.

Mutta asiaan, kuinka moni ihminen on tullut ajatelleeksi, että hui kauheaa niitä ennen ajan huveja esim. Roomassa gladiaattori taisteluja?

"Herra isä, nehän on tappanu toisiaan siellä." On ensimmäinen ajatus. Ja ihmiset vain ovat hurranneet sitä enemmän mitä verisempi mittelö. Varmaan aika moni on kauhistellut tätä vanhan ajan huvittelua.

Mutta kuinka moni on tullut samalla ajatelleeksi koko "hupi" käsitettä? Kuinka moni ajattelee mille ihmiset nauravat nykyisin, tai minkälaisista huveista ihmiset pitävät, mille ihmiset hurraavat?

Kun ajattelee ensimmäisiä komedioita/ sirkushuveja tulee mieleen heti ensimmäisenä banaaninkuori lattialla ja piirakka naamalla. Seuraavaksi tuleekin mieleen jo nämä ainaiset ajojahdit joissa nokkela "saalis" päihittää tyhmän "saalistajan" ja pelkällä nokkeluudellaan -ajatella-. Kun ajattelemme esimerkiksi pikatiekiitäjän ja Kelju K Kojootin ainaista kissa hiiri peliä, jossa aina kojootti putoaa jyrkänteeltä tai saa kiven päälleen. Sillekkö ihmiset nauravat?

Palaan näihin gladiaattoreihin, tuttuihin sirkushuveihin colosseumilla. Ihmiset nauttivat katsellessaan teurastusta ja moni nyky ihminen voisi ajatella että se oli epäoikeuden mukaista ja raakaa. Mutta ei se nyt niin kovin pahaa voi olla jos verrataan tämän päivän kauhu- ja toimintaelokuviin. Siellähän tapetaan ihmisiä tuon tuosta. Ainut ero gladiaattoreihin verrattuna on se ettei elokuvissa kukaan oikeasti kuole. Mutta toisaalta onko sillä niin väliä? Silloin ei vielä oltu keksitty kameraakaan elokuvafilmeistä puhumattakaan.

Mikä siinä sitten on niin ihanaa kun katsoo oikein tälläistä raakaa filmiä jossa veri roiskaa ja päät putoilevat. Siinä alunperinkin on ollut jonkin lumo kun näin ajattelee. Onko siinä sitten se, että ajattelee, että onneksi minä en ole tuossa, onneksi minulla menee hiukan paremmin. Vai ovatko ihmiset todella niin raadollisia?

Vai olemmeko me vain niin sensaation himoisia. Nehän ne ovat ne törkyotsikot niissä lehdissäkin jotka aina jaksavat meitä kiinnostaa. Kirkuvat otsikot kuuluttavat kuinka vanhempi tappoi lapsensa ja sitten itsensä, poika kaivoi pikkuveljeltään silmän lusikalla päästä ja Matti Nykänen puukotti jotakuta. Ja sehän myy.

Ei ketään todella kiinnosta lukea että kevään ensi lehdet ovat ilmestyneet Kemissä ja Kanarialla on aurinkoisaa ja perhosia on erityisen paljon tänä keväänä tiedossa. Vai kiinnostaako? Ovatko vain lehdistöt jumahtaneet raiteilleen. Olisiko seuraavaksi aurinkoisten uutisten vuoro?

Joo mutta ajauduin ihan hakoteille asiastani.

Niin mikä on sitten lopulta asia jolle ihmiset nauravat? Mikä todella on huvittavaa? Televisio on pullollaan "kuka on heikoin lenkki?" tyyppisiä sarjoja joiden ainoa tarkoitus on nöyryyttää ihmisiä julkisesti. Onko se oikeasti hauskaa? Vai onko se vain se että olemme onnellisia ettemme ole heidän paikallaan? Vai nautimmeko vain toisten alennustilasta niin paljon?

Niin paljon kysymyksiä, niin vähän aikaa ja vastauksia. Oikein kunnon klisee :)

Mutta antakaa te viisaat minulle niitä vastauksia. Kiitoksia ajastanne.

Masennus on synonyymi väsymykselle,
masennus on synonyymi vitutukselle,
masennus on synonyymi ahdistuneisuudelle,
masennus on synonyymi itsesäälille,
masennus on synonyymi huonovointisuudelle,
masennus on synonyymi vitamiininpuutokselle,
masennus on synonyymi päänsärylle,
masennus on synonyymi huonolle koulu menestykselle,
masennus on synonyymi itserakkaudelle,
masennus on synonyymi maanantaille,
masennus on synonyymi huonolle tekosyylle,
masennus on synonyymi viiltelylle,
masennus on synonyymi vittumaiselle oppitunnille,
masennus on synonyymi angstille,
masennus on synonyymi rumalle pärställe,
masennus on synonyymi läskeille vyötäröllä,
masennus on synonyymi köyhälle rakkauselämälle,
masentunut on synonyymi sääliä kerjäävälle teinipaskalle.

Käytä masennus sanaa näissä kaikissa tilanteissa niin keräät varmasti kaikki säälipisteet!

älä kopioi!

Maanantai
Joka maanantai tunnen väsymyksen herätessäni. Tunnen sen yhtä raskaana kuin veden uidessani. Joka kerta se kuitenkin väistyy hitaasti tieltäni. Joka kerta nousen ylös. Joka kerta avaan silmäni, ja nostan käteni tehdäkseni lopun tuolle raivostuttavalle pirinälle, joka hakkautuu läpi syvimpäänkin unen kolkkaan, suoraan ihmisen tajuntaan. Joka kerta juuri silloin muistan, että on maanantai.

Joka maanantai kaadan maidon ohi lasista suoraan pöydälle. Joka kerta tuiskahdan turvalleni sukkia jalkaan kiskoessani. Joka kerta juuri silloin muistan, että on maanantai.

Joka maanantai myöhästyn bussista. Joka kerralla olen unohtanut sepaluksen auki. Joka kerta huomaan luulleeni olevan tiistai, perjantai tai keskiviikko. Joka kerta huomaan vasta puoli tuntia väärän luokan edessä hölötettyäni, että kasvot joille kerroin syvimmät huoleni ja tunteeni olivat vieraat ja hämillään. Joka kerta juuri anteeksipyydeltyäni muistan, että on maanantai.

Joka maanantai torkun tunneilla juuri kun opettaja minulta jotain tahtoo kysyä. Joka kerta ruokalassa kaadan tarjottimeni, jonkun sivullisen syliin. Joka kerta purskautan nauraessani maidot suustani ystäväni kasvoille. Joka maanantai ystäväni suuttuu minulle tuosta tai jostain muusta syystä. Joka kerta juuri silloin muistan, että on maanantai.

Joka maanantai tulen kotiin ja unohdun tietokoneelle. Joka kerta huomaan ajan kuluneen liian nopeaan. Joka kerta onkin aika käydä nukkumaan juuri kun aloitan tekemään läksyt. Joka kerta juuri silloin muistan, että huomenna onkin maanantai.

Uimaranta
Lapset nauravat juostessaan hiekkarannalla. Vanhemmat keskusteleva keskenään leppoisasti lämmitellessään auringossa, joka lämmittää hellästi jokaisen auringonpalvojan poskipäitä. Suklaajäätelö sulaa suussa rantaveden liplattaessa ja loiskiessa. Huolettomat ja keveät naurahdukset kiirivät pitkin uimarantaa. Olet kaivanut jalkasi rantahiekkaan, joka tuntuu ihanan lämpimältä ja pehmeältä varpaidesi välissä. Pieni virkistävä tuulen vire käy järveltä päin ja leikittelee hiussuortuvillasi. Silmäluomesi painuvat kuin väkisin kiinni. Mietit, että ei kai se haittaisi jos hetkeksi torkahtaisit?
Pian säpsähdät terävään ääneen. Ensin luulet sitä herätyskelloksi, mutta sitten muistat että olet rannalla. Tunnistat äänen ihmisen kiljunnaksi. Et uskalla avata silmiäsi. Tiedät ettet olisi saanut nukahtaa. Missä ovat lapsesi? Saat syyttää vain itseäsi.

Ei kiva jos kopioitte :< Olen kumminkin nähnyt vaivaa tuon pienenkin tekstin pätkän eteen.. tai ainakin pyytäkää lupa kopiointiin, ennen kuin esitätte omananne.

Risut ja ruusut tervetulleita :D

http://www.sithsense.com/flash.htm

hassu, se osui oikeaan..

--

Hih, varasin itselleni lipun sinne provinssirockiin: 79€ plus postikulut päälle. Pitänee käydä se tiistaina hakemassa joensuusta.

Tahdon laskettelemaan.

Saisi jo se kesä tulla! Onhan siellä ihan kiva sää, aurinko paistaa -tällä hetkellä ei tosin paista mutta joka tapauksessa-.

Pitää opetella laittamaan hiukset, kun menin ne leikkaamaan pitkästä aikaa. Olisko noin kolme kuukautta viime leikkuusta? Jos ei otsahiusten napsimista lasketa, ei sitä ei lasketa. Joo, ja kyllä hoidan hiuksiani, mutten usein. Nyt ne meni ehkä vähän liian lyhyeksi.. -ainahan ne takasin kasvaa- ja -ainahan niihin tottuu- Tiedä vaikka kovemmin tykästyisin..

Ajattelen liikaa.

Sain luettua päivä/pari sitten Anne Ricen Veren Vangit. Ihunainen kirja oli--> ajatukset tosin lisääntyi entisestään.. Pää käy toivottomasti hihnat ja ketjut sauhuten, korvista höyryn tupruten ylikierroksilla. Ei kapasiteetti riitä, kun on niin pienet aivot. Olipa erinomainen kirja!

Aloitin lukemaan nyt Anne Ricen Vampyyri Lestat:ia--> ajatukset lisääntyvät vielä vähän.. Kirja sisältää juuri oikeanlaista pohtivaa, kaiken kyseenalaistavaa tekstiä. Mahtava kirja!

Lopulta pää vain räjähtää.

Onpa aika selkeää..

ulkona sataa lunta ja siellä on kylmä, lukio painaa niskaan ja kuolema kohtaa..

kaipaan kesää jo nyt..

epätoivo

ulkona on aika kylmä..

olen huomannut, että aina kun kirjoitan tätä päiväkirjaa liikkuu päässäni mitä moninaisimpia ajatuksia.. ei ei moninaisimpia vaan pikemminkin sairaita..

olenko nyt aivan normaali, moni varmaan järkyttyisi kun näkisi/ kuulisi minkälaisia ajatuksia siellä (päässäni) jyllää.. vai eikö sittenkään? riippuu siitä mitä muut ajattelevat..

hassua, en taaskaan ole aivan paikalla.. no mikäs siinä?

hihei, kukaanpa ei arvaa mitä kokeilin tuossa pari päivää sitten? Ajattelinpa sitten tulla persmäkeä alas koulun portaita.. nyt on kyllä kylki mustelmista herkkänä :D Voi minua surkeaa, taidankin ryhtyä rypemään itsesäälissä ja kohta jo vedänkin itseltäni ranteet auki..angstia :)

vahinkohan se oli, mutta ei sille mitään mahda jos on villasukat aivan älyttömän liukkaat ja portaat vielä liukkaammat..

pääsisinpä lumilautailemaan.. :( siitä on varmaankin jo kokonainen vuosi kun olen viimeksi saanut laskea minkäänlaista mäkeä alas (jos ei rappusia lasketa)...

Tuntuu että nykysin ainut valopilkku on tuo bsc board ja kaverit.. :( (en omista muuta elämää, tietokoneen ja musiikin ulkopuolella, sallinette minun huomauttaa) Mutta bsc fanclub on kyllä tosi iso valopilkku jos niin voisi sanoa.. suorastaan aurinko, ja tuohon aurinkoon lasketaan myös musiikki :D

Ja suurena pahana varjona taustalla jyllää.... -lukio- *hrr*, ihan kylmänväreet pitkin selkää kulkee kun kuulee tuon sanan... (tai itseasiassa kirjoittaa) hirmuista pilkun viilaamista harrastan.. ihan hävettää.. Ja kaverit toimii kuuna.. :D joka heijastaa auringon valoa.. öö sairasta...

ehkä on parempi lopettaa ennen kuin edes alottaa..

Olen nyt virallisesti korn bsc fanclubin jäsen.. hiukan kyllä hehkutusta laimentaa se etten ole vielä aivan kokonaan oppinut kuinka tuota netti sivustoa käytetään, mutta ajan kanssa sitä oppii--

En vieläkään ole löytänyt tuota kadonnutta joulumieltä, mutta onko sillä enää väliä..? Joulu on nyt ollutta ja mennyttä. Olihan jouluna mukavaa, mutta silti jotain puuttui..

Olemme lukittuna yläkertaan, kuinka ihanaa.. Alakerrassa nimittäin käynnissä lattia remontti.. saadaan tähänkin loukkoon hiukan piristystä :D Semmonen sininen kiva laattalattia..

mutta taidankin tässä lopetella