On kyllä ollut taas niin vittumainen päivä, en jaksais kirjoittaa blogiin, jos tästä ei ois nyt muodostunu parissa päivässä jonkinlainen pakkomielle.
Vitutti aamusta asti niin paljon, että oon melkein nukkunu koko päivän. Ainoat hetket, kun olin hereillä, sain kuulla vain vittuilua. Söinpä sitten kokonaisen pizzan helpottaakseni oloani ja sitten takaisin nukkumaan.
Tallille piti kuitenkin raahautua illalla, ei olisi tänään huvittanu ollenkaan. Tunnillekin sain juuri sellaisen hevosen, jolla menin viimeks kesällä ja joka on taipuisa kuin rautakanki. Ennen tuntia olin jo hetken pirteämpi, väsyneenä oli jengin kanssa jutut sitä tasoa, että kun tulin raippa kädessä takaisin muiden seuraan ja kysyin: "Pärjäänköhän minä tämän kokosella?", porukka (mukaan lukien minä) repes ihan kympillä.
Tunnin jälkeen iloinen mieli oli kyllä sitten taas kadonnut kokonaan. Ei kulkenut hevonen tunnilla mitenkään päin, nakkeli vain niskojaan, puri kiinni ja yritti kipittää. Tänään laukkasi vielä huonommin kuin normisti, ei pyörinyt laukka ollenkaan ja kaikkea piti protestoida vetämällä korvat luimuun... Juuri tämän takia inhoan noita tammoja, osaavat olla niin vittumaisia ämmiä. Juuri kun on 6 viikkoa mennyt hyvin putkeen kivoilla ruunilla, tuollainen biatch pilaa taas kaiken innon ratsastaa...
Kotona jatkui hyvin. Huomasin paleltuneeni, reidet iha tulipunaiset. Sitten meni shampoota silmään, nyyh... Sitten meinasin tukehtua lihapulliin ja nyt istun taas angstisena koneella, en jaksa puhua kenellekään mesessä ja kukaan ei näytä puhuvan minulle. Kai sitä voisi lopettaa tämän tylsän valitusvirren ja mennä vaikka nukkumaan. Jos huomenna olisi parempi päivä...