IRC-Galleria

Jatkanpas taas tätä päivittäistä blogisatuiluani<3

Tänään sitten oli taas mielenkiintoinen päivä. Pitkästä aikaa jatkoin Yaminalta kohta vuoden lainassa olleen FFVII:n pelaamista ja zomg, pitkän harhailun jälkeen pääsin jopa eteenpäin. Pakko vain myöntää, että en osaa sitä peliä pelata paskan vertaa. Kehitän koko ajan vain Cloudin, Vincentin ja Cidin leveleitä, muilla ei tee enää mitään. Nyt kun sitten Aeris tunki mukaan, menee peli paskasti.

Tallilla oli pirteä päivä. Aluksi oli epätoivoinen olo, kun viikon tauon jälkeen tulen hoitohevosen koppiin ja siinä se koni seisoo melkein betonilla, kun on kaikki purut potkinut seinille. Kaikki jäljellä olevat purut ovat pelkkää paskaa ja kusta, oli koppi kuin ei olisi pariin päivään kukaan siivonnut. Päivää piristi vielä se, että samalla kun lapan paskaa kärryyn, hinkuttaa tämä naisellinen hoitohevoseni persettään viereisen karsinan seinään meinaten kaataa seinän. Halusi ilmeisesti avoyksiön.
Juuri kun kirosin mielessäni, että nyt loppui tämä harrastus, ilmestyi paikalle entisen rakkaan hoitohevoseni hoitaja, joka tätä entistä hoitsuani hoitelee edelleen. Hän kertoi paljon kuulumisia, positiivisiä olivat ja lupasi, että voivat hevosen omistajan kanssa joskus ottaa minut kyytiin, kun tallille menevät. Se piristi, ihanaa olisi taas nähdä Pauli Anteroa<3

Tulipas pitkä selitys tuosta tallipäivästä, mutta pitihän sitä jonnekin purkautua. Vielä on pakko kuitenkin selittää tuo cossien kokeileminen.

Pikkusiskon kanssa päätettiin, että katsotaanpas missä vaiheessa nuo meidän cossit ovat. Siskon Deidara oli oikein kivan näköinen, lukuun ottamatta kaameaa Urumista ostettua otsapantaa, joka oli aivan liian iso ja jonka päälle hiukset eivät meinanneet asettua millään. Pakko kai melkein tehdä itse uusi ja myydä tuo entinen... Oman cossin kanssa meinasikin sitten mennä hermot. Byakuyan kaulahuivi ei meinannut asettua millään, kulmakarvoista ei tullut haluamani laiset ja en edes halua ajatella niitä hiushärveleitä. Sitten alkoi vituttaa ja oli pakko lopettaa ennen kuin alkoivat ärräpäät lennellä naapureita häiritsevällä tavalla. Pitää kai taas huomenna yrittää parsia niitä, jos ne vaikka saisi kevääseen mennessä kuntoon...

Oro-setä oli tänään pulkkamäes. Aluks olin silleen wii, sit tuli hyppyri. Sit mä väistin. Sit mä menin kohti puita. Sit mä tajusin, et mä makaan metsässä lumihangessa pulkka päässä. Sit vitutti. Sit lumi suli. Sit vitutti lisää.

Wii, ensimmäistä kertaa lyhyen elämäni aikana lisäsin kuvia nettiin, enpä olisi koskaan uskonut 'galtsuun' eksyväni. Nyt minullakin on siis viimein elämä (jos tätä dataamisen lisäämistä voi elämäksi kutsua?)

Ketään kavereita en oo vielä jaksanut varsinaisesti etsiä ja oon satavarma, että oon unohtanu koko paikan viimeistään viikon päästä : DD Yhden blogimerkinnän sentään ajattelin tehdä, pitäähän sitä kaikkea kokeilla.

Ainiinainiin, hyvää joulua kaikille rakkaille silmäterilleni ja armaille karvavarpailleni<3