IRC-Galleria

Siizz Tony tuhoz mu elämän, mä e raQsuu sitä enäähh. Tää o nii ilkee blogimerkintä, tää tuhoo se koko elämähh.

Joohh, itelläs on tylsää, murr. Muistakaa, sienet kannattaa ja Oro-setä presidentiks!

On kyllä ollut taas niin vittumainen päivä, en jaksais kirjoittaa blogiin, jos tästä ei ois nyt muodostunu parissa päivässä jonkinlainen pakkomielle.

Vitutti aamusta asti niin paljon, että oon melkein nukkunu koko päivän. Ainoat hetket, kun olin hereillä, sain kuulla vain vittuilua. Söinpä sitten kokonaisen pizzan helpottaakseni oloani ja sitten takaisin nukkumaan.

Tallille piti kuitenkin raahautua illalla, ei olisi tänään huvittanu ollenkaan. Tunnillekin sain juuri sellaisen hevosen, jolla menin viimeks kesällä ja joka on taipuisa kuin rautakanki. Ennen tuntia olin jo hetken pirteämpi, väsyneenä oli jengin kanssa jutut sitä tasoa, että kun tulin raippa kädessä takaisin muiden seuraan ja kysyin: "Pärjäänköhän minä tämän kokosella?", porukka (mukaan lukien minä) repes ihan kympillä.

Tunnin jälkeen iloinen mieli oli kyllä sitten taas kadonnut kokonaan. Ei kulkenut hevonen tunnilla mitenkään päin, nakkeli vain niskojaan, puri kiinni ja yritti kipittää. Tänään laukkasi vielä huonommin kuin normisti, ei pyörinyt laukka ollenkaan ja kaikkea piti protestoida vetämällä korvat luimuun... Juuri tämän takia inhoan noita tammoja, osaavat olla niin vittumaisia ämmiä. Juuri kun on 6 viikkoa mennyt hyvin putkeen kivoilla ruunilla, tuollainen biatch pilaa taas kaiken innon ratsastaa...

Kotona jatkui hyvin. Huomasin paleltuneeni, reidet iha tulipunaiset. Sitten meni shampoota silmään, nyyh... Sitten meinasin tukehtua lihapulliin ja nyt istun taas angstisena koneella, en jaksa puhua kenellekään mesessä ja kukaan ei näytä puhuvan minulle. Kai sitä voisi lopettaa tämän tylsän valitusvirren ja mennä vaikka nukkumaan. Jos huomenna olisi parempi päivä...

Jatkanpas taas tätä päivittäistä blogisatuiluani<3

Tänään sitten oli taas mielenkiintoinen päivä. Pitkästä aikaa jatkoin Yaminalta kohta vuoden lainassa olleen FFVII:n pelaamista ja zomg, pitkän harhailun jälkeen pääsin jopa eteenpäin. Pakko vain myöntää, että en osaa sitä peliä pelata paskan vertaa. Kehitän koko ajan vain Cloudin, Vincentin ja Cidin leveleitä, muilla ei tee enää mitään. Nyt kun sitten Aeris tunki mukaan, menee peli paskasti.

Tallilla oli pirteä päivä. Aluksi oli epätoivoinen olo, kun viikon tauon jälkeen tulen hoitohevosen koppiin ja siinä se koni seisoo melkein betonilla, kun on kaikki purut potkinut seinille. Kaikki jäljellä olevat purut ovat pelkkää paskaa ja kusta, oli koppi kuin ei olisi pariin päivään kukaan siivonnut. Päivää piristi vielä se, että samalla kun lapan paskaa kärryyn, hinkuttaa tämä naisellinen hoitohevoseni persettään viereisen karsinan seinään meinaten kaataa seinän. Halusi ilmeisesti avoyksiön.
Juuri kun kirosin mielessäni, että nyt loppui tämä harrastus, ilmestyi paikalle entisen rakkaan hoitohevoseni hoitaja, joka tätä entistä hoitsuani hoitelee edelleen. Hän kertoi paljon kuulumisia, positiivisiä olivat ja lupasi, että voivat hevosen omistajan kanssa joskus ottaa minut kyytiin, kun tallille menevät. Se piristi, ihanaa olisi taas nähdä Pauli Anteroa<3

Tulipas pitkä selitys tuosta tallipäivästä, mutta pitihän sitä jonnekin purkautua. Vielä on pakko kuitenkin selittää tuo cossien kokeileminen.

Pikkusiskon kanssa päätettiin, että katsotaanpas missä vaiheessa nuo meidän cossit ovat. Siskon Deidara oli oikein kivan näköinen, lukuun ottamatta kaameaa Urumista ostettua otsapantaa, joka oli aivan liian iso ja jonka päälle hiukset eivät meinanneet asettua millään. Pakko kai melkein tehdä itse uusi ja myydä tuo entinen... Oman cossin kanssa meinasikin sitten mennä hermot. Byakuyan kaulahuivi ei meinannut asettua millään, kulmakarvoista ei tullut haluamani laiset ja en edes halua ajatella niitä hiushärveleitä. Sitten alkoi vituttaa ja oli pakko lopettaa ennen kuin alkoivat ärräpäät lennellä naapureita häiritsevällä tavalla. Pitää kai taas huomenna yrittää parsia niitä, jos ne vaikka saisi kevääseen mennessä kuntoon...

Oro-setä oli tänään pulkkamäes. Aluks olin silleen wii, sit tuli hyppyri. Sit mä väistin. Sit mä menin kohti puita. Sit mä tajusin, et mä makaan metsässä lumihangessa pulkka päässä. Sit vitutti. Sit lumi suli. Sit vitutti lisää.

Wii, ensimmäistä kertaa lyhyen elämäni aikana lisäsin kuvia nettiin, enpä olisi koskaan uskonut 'galtsuun' eksyväni. Nyt minullakin on siis viimein elämä (jos tätä dataamisen lisäämistä voi elämäksi kutsua?)

Ketään kavereita en oo vielä jaksanut varsinaisesti etsiä ja oon satavarma, että oon unohtanu koko paikan viimeistään viikon päästä : DD Yhden blogimerkinnän sentään ajattelin tehdä, pitäähän sitä kaikkea kokeilla.

Ainiinainiin, hyvää joulua kaikille rakkaille silmäterilleni ja armaille karvavarpailleni<3