IRC-Galleria

Lahdin siis keskiviikkoaamuna Suomen aikaa 7.05.. Eka lento kesti reilu kaks tuntia ja se oli Frankfurttiin. Meita oli kolme suomalaista tyttoa ja oli mukavaa. Toka lento kestikin sitten sen 9-10 tuntia ja se oli hirveeta. Vieressa istu yks ruotsalainen tytto, joka oli kyl ihan mukava. Mut ei siel konees pystyny ollenkaa nukkuu, vaikka olin niin suunnitellu, ruoka oli ihan hirveeta ja koko ajan koski vaan mahaa. Sitten saavuin Chicagoon, O'Haren kentalle, joka muuten on maailman vilkkain lentokentta, eika se ollut laheskaan niin paha kuin olin kuvitellut. Mun piti kuitenkin olla siella kentalla jotain 4-5 tuntia, koska toi yks RC toi mut sit tanne hotellii, jossa nyt joudun olemaan yota. Siitakin sain tietaa vaan muutamaa tuntia aikasemmin ennen kuin lahin Helsingin kentalle. Ei mua kyllakaan tosin haittaa, koska nyt saan levattyy taalla ennen ku tapaan isantaperheen ja nain vahan Chicagoa ja kaiken lisaks taa on just siisti hotelli. Mulla on kaks kahen hengen sankya huoneessa ja telkkari ja kaikkee.. Aamulla mulla sitte lahtee lento viidelta Phoenixiin. En kylla malttais menna ollenkaan nukkumaan, kun houkuttelis toi hotellin uima-allas aika kovasti. No nyt kun oon valvonu sen 2 vuorokautta, niin ehka kuitenkin ois ihan hyva nukkuakin jossain valissa. Kello on taalla nyt siis vahan yli 6 PM.

Voi hemmetti, taalla kyl osaa olla kuuma! 36 celciusastetta. Voihan se kuulostaa ihan hauskalta, mutta kun ulkona on kosteeta, ni toi lampotila tuntuu ihan helvetilta. Onneks taalla on suht hyvat ilmastoinnit, mut ulkona on hirveen tunkkasta. Chicagos on muuten tosi tasasta.. Jopa aika tylsanki nakosta. Vaikka onhan naa ihan kauniita istutuksia laitellu sinne ja tanne.

Taalla on kaikki muuten tosi outoa. Liikennemerkit, ovenkahvat, vesi maistuu hassulta.. Enka meinannu osata avata ollenkaa sita hanaa. Ruoka ei ollut niin pahaa ku kuvittelin, ku kaytiin pizzalla. Sit mun piti siel lentokental hengailla kahen jenkkiteinin kanssa ja ne oli ehka vaha arsyttavii.. :S Nii ja taa nappis on kans ihan oma lukunsa.

Lentokental oli aika vaikeeta, mut sit ku paas lapivalasusta lapi ja porukat oli jo menny, ni ei oo ollu mitaa ongelmii. Ei mua ollenkaa harmita olla taalla hotellissa yksinaa tai mitaa. Enka, ihme kylla, kaipaa kotiin. Eika mua oikein jannita ees mitaa.. Ei jannittany missaa vaiheessa. Kaikki menee ihan pain vastoin ku kuvittelin menevan. :D Aattelin, etta ekat paivat itken vaan, mutta parempi vaan jos en. :) Oon kyllakin jo nyt vahan kyllastyny tohon enkun puhumisee. Tuntuu ahistavalta, ku ei voi kayttaa suomee. On jo pari kertaa lipsahtanu "joo", kun ois pitany sanoo vaikka "yeah".

No mutta kuitenkin.. Nyt taidan painua joko nukkumaan tai uimaan. Ilmotelkaa itsestanne, rakkaat! Rakastan teita ja olette ihania! En oo unohtanu teita. :D <3

BYE! <3<3

Jännittää! Enää yksi kokonainen päivä Suomessa! Vieläkää en oo kunnol tajunnu, että kohta oon toisel puolel maapalloo.. Eniten pelottaa se, et ikävä tulee.. Mut kyl siit selvii.. Oon jo huomannu sen, ettei se nyt ihan niin kauhee tunne ees oo. Mut kaipailen rakkaita Matalan matkalaisiani ja ihmisiä, joita en nyt sitten enää näe.. <3

Yhyy... Itken.. Rakkaat lähti eilen pois.. Reissailemaan Keski-Eurooppaan.. En näe niitä enää tänä vuonna.. Oli vaikee sanoo hyvästit. Enkä ees muistanu sanoo, että rakastan niitä! :| No kyllähän ne sen onneks tietää. Mut hemmetti, on tää ikävä kauheeta. No onneks koht ite vaihan uusii maisemii, ni ehkä sit helpottaa. Ja jäihän tänne Kouvolaan vielä paljon muita rakkaita. <3 Mutta silti.. Taidan mennä viiltelemään ranteet auki lusikalla. :D No en sentään. Pidän hauskaa. Jej! :)

Aww... Eilen ihanat rakkaat mussut järjesti mulle yllätysläksiäiset. <3 Se oli jotain parasta. Ensin kaks hieman epäilyttävän näköstä tyyppii haki mut kotoonta ja sito mun silmät ja raahas autoon. Sit vaan ajeltiin ympäri ämpäri, kunnes en enää yhtään tiennyt, missä mentiin. Lopulta löysin itteni Matalasta, mihin oli tullu paljon lössii ja ne kaikki vaan tuijotti, kun aloin itkee. :| Mut onneks en enää sen herkistelyn jälkeen itkeny vaan sit biletettiin. Ainii ja mut pakotettiin pukemaan tosi makeet kuteet päälle. Oli niin ihanaa nähä niit kaikkii ihmisii. Tuli sellain hyvä fiilis, et nyt oon valmis lähtemään, kun tiedän, että nää ihmiset (toivottavasti) tykkää musta vielä ensikin vuonna. No mä ainakin tykkään niistä. Kaikist ihanin lahja, minkä sain, oli sellain lakanasetti, ja siihen pussilakanaan kaikki sai kirjottaa mulle terveisiä. Hitto, mun on pakko ottaa se mukaan, koska se on niin hieno, tulee lisää painoa. :/ Noo, mul ei oo muutenkaa ees niin paljo omaisuutta, että se kaikki menis tohon matkalaukkuun. :D

Suuri kiitos kaikille läksiäisten järjestäjille, lapsenvahdille <3, paikalla olijoille ja niille, jotka ei päässy ymmärrettävistä syistä tulemaan, mutta oli kuitenkin hengessä mukana. <3

Siis 1.-3.8.2006 lento kohti Arizonaa. Enää 41 yötä! :o

Kesis alko! Jes jes jee-ee..!

Enää pari kuukautta! <3


Ja niin monta asiaa vielä tekemättä....!

Niin kivaa, mut samal niin jänskää.. :)

Sain siis tänään tietää isäntäperheeni ja siihen kuuluu äiti, joka on 38-vuotias liikanope, 40-vuotias isä, jolla on oma (traktori??)firma ja kaksi lasta. Hostsisko on melkein samanikäin ku minä ja hostveli on 13. Perhe on urheilullinen ja niillä on kaks koiraa ja hevosia eli ilmeisesti aikamoista ranchia. Mutta ei se mitään. :) Saa kokea jotain ihan erilaista. Heberissä on siis 3000 asukasta ja mun koulussa 175 oppilasta. :D

Olen kyllä hyvin innoissani! :)

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.