Viime yönä heräsin huutoon.
Huusin sun nimeäs kulta.
Havahduin, olin kylmissäni.
Ei ollut sun käsiä ympärilläni, ei ollut sun lämmintä hengitystä ihollani.
Silitin tyynyä johon vielä eilen laskit pääsi.
Otin tyynysi kainalooni ja pystyin edelleen haistamaan tuoksusi, maistamaan huulesi.
Tunnit kului unelmissa.
Aurinko nousi, oli jo aamu.
Sä olit mennyt, poissa ikuisesti.
Oli enää jäljellä vain minä ja tuskalliset muistot.
...............................................................................................
Se yksi yö, se yksi katse, se kohtalokas kosketus.
Sun huulet mun huulilla.
Ei siinä muuta tarvittu, mä olin mennyttä.
Sussa oli jotain salaperäistä.
Sä olit mysteeri jonka mä halusin selvittää.
Kun katsoin sun silmiin en tiennyt mitä sanoa.
Muu maailma vaan katosi mun ympäriltä.
Pelkäsin, koska tiesin en voisi sua saada.
Tiesin, että vaikka nyt olet siinä niin aamulla kaikki muuttuu.
Aamulla heräisin ja huomaisin sä oot kadonnut.
Huomaisin vain että kaikki oli valhetta, kuten aina ennekin.
................................................................................................
On jo myöhä.
Katson kelloa vaikka pitäisi jo nukkua.
Silti mietin sinua ja sitä mitä teet.
En voi sua ymmärtää.
Voitko sitä itsekkään käsittää?
Mun on niin paha olla koska nään kuinka sä satuta itseäs.
Et enää jaksa välittää, millään ei oo sulle mitään merkitystä, niin sä väität.
Sulla on mut, sulla on meidät, eikö sekään merkitse mitään?