Eilen tuli tossa kympin aikoihin yllättävä viesti kaverilta,
"mitä teet?"
"-no en täs, kuuntelen musiikkia ja jammailen sisäisesti."
"kiinnostaisko sua lähtee tanssiin futujen promovideolle tänää?"
No todellakin kiinnosti. Oli samalla mahtava nähdä tyttöjä joita en ollu hetkeen nähnykkään, oivoi tytöt oli yhtä kauniita kun ennenkin <3
Heräsin tänään jo 14.30 kun puhelimeen oli jääny joku vanha herätystoiminto päälle. Ei kyllä oikeestaan haittaa herätä tollei randomisti puhelimen ulinaan, sen takia mulla onkin puhelimessa maanantaisin, tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin random aikoihin herätys päällä. On toi 14.30 kyllä vähän varhainen aika herätä mutta ei se ny oo niin tarkkaa, välillä on ihan jees herätä aikasinkin.
Huomenna on loppiainen, se tarkottaa sitä että tänään pitää varmaan lähtee vähän dansar tonne kaupungiin. Volumessa olis ilmasta rumpubasso,dubisteppi,indie-touhuja. Meen varmaan sinne aluks ja sitten moikkaan henksua discojen mersuun.
Johnny Cash on loistava, suosittelen kuunteleen joskus.
Aika kuluu semihitaasti tällä hetkellä näin päivittäin ajatellen, mutta päivän mittaan tunnit vaan katoo aina johonkin, yhtäkkiä kello hyppii muutamia tunteja eteenpäin. Ihan niinku aikaa vaan katois johonkin, onneks sitä on niin paljon kadotettavaks ettei haittaa, tunti sinne, seittemän tonne, mää tarjoon. Pohdin vaan että kuinkakohan kauan koen subjektiivisesti ajan kestävän siihen pisteeseen, että koittaa päivä 100, tai 300, tai 609.
Asian ajatteleminen tarjoaa suurta mielenkiintoa, taidan käyttää itseäni koekaniinina ja tutkia ihmisen aktiivisuuden vaikutusta ajantajuun. Pitkä tutkimus, mutta jos jotain tutkitaan niin parempi tehdä se kunnolla, luulisin.
Nautin eilen tuopillisen alkoholitonta olutta, maistu tosi hyvälle, ei tullu mieleen ees mitään ajatuksia että hittoku tää on alkoholitonta, se oli vaan yksinkertasesti hyvää!
Vois alkaa cockkaileen ruokaa ja tiskaa samal, en tiedä miksi, mutta tätä tekstiä kirjoittaessani tunnen iloisuuden hyökkäävän sisimmistäni, ihan kuin heräämisen jälkeen kestäisi tietty aikamäärä saavuttaa onnellisuus, no ei mua pieni lagi haittaa kunhan se sieltä tulee. Uskoisin, että tämän päivän onnellisuus on suoraan verrannollinen eilispäivän tanssimiseen. Tanssiminen vapauttaa, se vapauttaa ihmisen kaikesta arkisesta, ja se vapauttaa aivan järkyttävän määrän energiaa käyttöön. Paras fiilis mitä tanssiessa voi saavuttaa on se, kun koko maailma sun ympäriltä katoo, ei oo mitään muuta kuin sinä ja musiikki, ja se musiikki hellii sun mieltä, sielua ja kehoa niinkuin äiti vastasyntynyttä.
Tanssiminen ei vapauta mitään silloin, jos tanssimisella yritetään esittää toisille tai esiintyä toisille. Mun mielestä tanssiminen on jokaisen ihmisen oma uniikki tapa tuoda esiin tunteensa jotka musiikki vapauttaa mielen perukoilta. Ja ennen kaikkea tuoda ne tunteet esiin itsellensä, mä nään tanssin keinona hauskuuttaa itseäni. Haluan nähdä mitä kaikkea mun keho pystyy tekeen tietyn kappaleen tahtiin, miten mä pystyn ratsastaan sillä biitin harjalla ja surffata synien aalloilla. Tai sitten vaan haluan nähdä miten hassusti tai hölmösti mä osaan liikuttaa kehooni jonkun biisin tahtiin. Sen takia mua lähinnä naurattaa ja hymyilyttää äärettömästi tanssilattialla, mä saan tanssimisesta aivan uskomattomat kiksit. Ja jokaikinen voi saada ne kiksit heti kun vaan lopettaa sen muille esittämisen ja toteuttaa itseään täysin.
Parhaat bileet on semmoset missä porukka tanssii ihan missä vaan ja ketään ei kiinnosta vittuakaan miltä joku toinen näyttää sun silmissä tai miltä sä näytät sen silmissä, kaikki on vaan pitämässä hauskaa ilman mitään turhia häpeän tunteita, ja tän saman asian mä toistan lähes jokaviikko ihmisille baareissa jotka tulee mulle jutteleen ja ihmetteleen mun meininkiä. Mä osaan tanssia hyvin ainoastaan sen takia että mua ei vaan oo kiinnostanu vittuakaan, oon alottanu omituisella heilumisella ja kehittänyt sitä heilumista omaksi uunikiksi tyylikseni.
Semmosta tänää, piis aut.