IRC-Galleria

*tirsk*<3

toivo rapiC ::-D

toivo rapiC ::-D

Luin @nanoIQ :n blogia, joka oli mielestäni loistava, suosittelen lukaisemaan sen, ennen kuin jatkat tämän lukemista.
nanoIQ


Tässä on pohdintaa joka itselleni nousi mieleen tuosta blogista:

Se on harmillista kuinka niin moni ihminen nykyään tavoittelee onnea haalimalla omaisuutta. Surullista on se, että useimmat heistä eivät koskaan havahdu vaan jatkavat omaisuuden keräämistä. Ostetaan esim. uusi taulu-tv, sillä voi ylpeillä, se aluksi erittäin hieno, mutta ei se hohto kestä ikuisesti. Se muuttuu itsestään selvyydeksi, mitä seuraavaksi? äänentoisto? auto? pyörä? Loputon kierre joka lopulta usein johtaa katkeruuteen.

Havahtuminen siihen, että ne maalliset omaisuudet eivät loppujenlopuksi tuo sitä aitoa kestävää onnellisuutta tapahtuu usein liian myöhään, silloin kun on jo isot lainat otettuna. Yleensä tuossa vaiheessa pyörästä on vaikea päästä irti, mahdotonta se ei ole, mutta on vain niin paljon helpompaa hukuttaa todellisuus alkoholiin. Mielestäni tämä on harmittavan monen kohtalo nykyään.

Ensimmäinen askeleeni onnellisuuteen oli normaalien rutiinien ja töiden hylkääminen. Teen nykyään kaksi päivää viikossa töitä, ja rahaa saan sen verran mitä tarvitsen toimeentulemiseen. Vaikka töissä käyviin ystäviini verrattuna olen köyhä, on suurin eromme kuitenkin se, että minä olen onnellinen. Aina. Joka hengenvedolla.

Toinen ratkaiseva askel oli jättää välittämättä muiden ihmisten mielipiteistä minun identiteettiäni kohtaan. Onko mikään niin suuri vääryys kuin yhteiskunnan muodostama käsitys "normaalista". Pitää pohtia voinko pukeutua näin tai voinko tehdä noin? Miksi? Ethän sinä silloin ole missään nimessä oma itsesi, vaan annat muiden ihmisten mielipiteiden muodostaa identiteettisi.

Omana itsenä olemiseen liittyy nykyään häpeyttä. Baareissa olisi kiva tanssia, mutta kun muut tuijottaa? Sitten kitataan alkoholia, jotta saadaan rohkaisua. Ollaan kännissä, tehdään juuri sitä mitä myös selvinpäin haluaisi tehdä(esim. tanssiminen), ja kun seuraava päivä koittaa, omana itsenänsä oleminen laitetaan kännin piikkiin. "Sulla oli eilen kova meno?" "-No olin niin kännissä, enhän mää selvinpäin.." Ja niin usein sitä alkoholia ei osata käyttää, vaan tehdään jotain mikä oikeasti kaduttaa.

Kumpi on oikeasti nolompaa? Se, että minä käyn selvinpäin tanssimassa 3-4 tuntia baarissa sydämmeni kyllyydestä vai se, että te muut juotte itsenne kaatokuntoon, konttaatte pitkin kaupunkia, oksentelette ympäriinsä, virtsaatte pitkin katuja, tappelette taksijonossa, petätte kumppanianne?

Usein baarissa tanssiessani huomaan kuinka meikäläistä aluksi katsotaan oudoksuen, jossain vaiheessa ihmiset kuitenkin huomaavat, että meikällä on aivan helvetin hauskaa, eikä meikäläistä liikuta yhtään sormella osoittelut tai naureskelut. Yleensä tässä vaiheessa porukka alkaa kittaan alkoholia, noh kukapa ei haluaisi, että on hyvä fiilis? Nousuhumalassa porukka valuu tanssilattialle, tanssii muutaman biisin, mutta usein moni tajuaa, että ei heillä siitä huolimatta ole yhtä hyvä meno kuin meikäläisellä. Mikä on ratkaisu? No tietysti juodaan muutama lisää, tullaan uudestaan kännissä, on helmee, mutta ei vieläkään yhtä hauskaa kun meikäläisellä, ei uskalleta irrotella kunnolla humalasta huolimatta. Ja sitten se tapahtuu. Liian humaltuneena tullaan tanssilattialle, on hienoa, mutta tehdään asioita mitä varmasti kadutaan seuraavana aamuna, asioita jotka oikeasti ovat helvetin noloja. Meikän hyvä fiilis ei tule alkoholista, se tulee siitä vapautuneisuuden tunteesta, meikä rakastaa joraamista, se on musiikin ohella mulle elämässä tärkeimpiä asioita, ja minä en häpeä tehdä sitä mitä rakastan. Minä teen mitä huvittaa, tehkää te muut mitä uskallatte. Ja sillävälin kun te tappelette nakkikioskilla, minä olen jo ajanut autollani kotio nukkumaan.

Miten ihmeessä ollaan päädytty siihen tilanteeseen, että yhteiskunnassa normaali-ihminen tarkoittaa ihmistä, joka ei ole oma itsensä, oma yksilönsä, oma identiteettinsä, vaan muiden ihmisten mielipiteiden muodostama henkilö? Miksi pitäisi hävetä olla sitä mitä oikeasti on? Mielestäni se on yksi suurimmista asioista joka estää ihmisiä pääsemästä todelliseen onnellisuuteen.

Tehkää sitä mitä haluatte ja rakastatte. Olkaa sitä mitä oikeasti haluatte olla.

Voin kuitenkin kertoa ihan suoraan, että helppoa se ei varmasti aluksi ole. En ymmärrä mikä helvetti teitä ihmisiä vaivaa? Jos joku ihminen on vapautunut ja uskaltaa olla oma itsensä, ja tehdä mitä huvittaa, niin minkä takia te olette niin kateellisia, että näistä ihmisistä pitää jauhaa paskaa selän takana? "vähänkö se on nolo blablabla.." Vaikka kuitenkin mielessänne mietitte, että miksi te ette itse uskalla ja kehtaa?

Kellä muka ei rupee tekeen mieli tamppaamaan kun tämä soi?


Tuli eilen suhteellisen suvereenisti hallittua joensuun tivolin tanssilattiaa.. kiitos tytöt ja jäbät jotka kävitte kehumassa ja jauhamassa läbändeeriä =D

Siitä soimaan, allekirjoittaneen sokerihuuruissa miksaama setti.

http://soundcloud.com/jiipee/feb-1st-hs-impro


Se o muute BARTI tänää.

-Marski

http://www.youtube.com/watch?v=bSlfeXqx640&hd=1

Ei paljon taas vituta kuulla tota autotune paskaa joka paikassa tän jälkeen.



Ps. ChillFM goes tulta verta spermaa ja suolenpätkiä @ lauvantai! akizEh

High Definition(parempi ääni): http://www.youtube.com/watch?v=yww4brPLfWo&hd=1

Ja te velliperseet joilla ei riitä keskittymiskyky koko kahdeksaan minuuttiin kuunneelkaa kohdasta 5:00 eteenpäin. Toi loppusoolo on IMPROVISOITU. Mitä helvettiä? Miten on mahdollista?

Minä itken ja ejakuloidun samaan aikaan.

Sove

On upeaa tekstiä.

Toki tästä unohtu se asia kun sitten matti ainakin painaa duunia ja tienaa rahaa niin asuntolainahan on ehdoton vaihtoehto! Ja auto! Ne nyt ainakin, eihän mikään muu tuo ihmiselle onnellisuutta kuin maallinen omaisuus? Paitsi, että yleensä se herääminen ainakin sillä matilla tapahtuu siinä 30-40vuoden tienoilla.

"Mitä vittua? Minulla on omaisuutta mutta silti elämä on edelleen perseestä. No ehkä moottoripyörä helpottaa." Mutta kun ei helpota. Nuoruus meni hukkaan sen rääkyvän paska kasan vuoksi.

Eikä se tule takaisin. Ei koskaan. Yleensä tässä vaiheessa se toisen naama vituttaakin jo sen verran, että odotetaan asuntolainan loppumista, kun olisi niin helvetin vaikea erota muuten. Siinä lainassahan yleensä on molempien nimet. Voi olla, että muutetaan eri asuntoihin, mutta yleensä oma ylpeys ei anna kummallakaan myöten poistua. "Puolet on minun, en lähde mihinkään."

Yleensä tässä vaiheessa ainakin mies löytää sen sielunkumppaninsa. Alkoholin. On niin vitun rankkaa ettei voi muuta kuin juoda. Vaimo on perseestä, elämä on perseestä, duuni on perseestä, pankki on perseestä. Väärin. SINÄ olet perseestä. Ongelmasi johtuvat ainoastaan omista valinnoistasi. Mutta sitä ei voi myöntää eikä hyväksyä, sehän tarkottaisi että pitäisi niellä ylpeytensä.

Jos kuitenkin käy niin, että perseaukisuudesta johtuen sitä asuntolainaa ei ikinä otettu. On eroaminen paljon helpompaa. Sitten ruvetaankin rellestään, kun päästään vaimosta eroon! Ei mene kauaa, kun osapuolet ymmärtävät, että 30-40vuotias nuorten yökerhossa ympäripäissään on suhteellisen säälittävä näky. Ja säälittävämpää on se, että yritetään vongata nuoria. Hyi helvetti.

Ainoa vaihtoehto siis on se lähiökuppila, jossa samanlaiset ihmisperseet istuvat päivästä toiseen, kukaan ei siellä oikeasti haluaisi olla, mutta vaihtoehtoa ei ole. Tai olisi, mutta on niin paljon helpompaa kumota tuoppi toisensa jälkeen, kuin ruveta elämään sitä elämää mitä tahtoisi. Duuni on perseestä? Vaihda duunia. Pankki on perseestä? Myy asuntosi ja toivo, että saat lainan kuitattua.

Mikä vittu teitä ihmisiä vaivaa? Molemmista vaihtoehdoista päädytään samaan pisteeseen. Lähiökuppilaan. Tai kotiin rapajuopoksi. Ketään ne teidän tarinat eivät oikeesti vittuakaan kiinnosta, ja kun teille sanoo että tee asialle jotain, te suututte.

Ja te joiden perheessä, ei ollut tällaisia ongelmia vaan isällä oli alkoholismi jonka takia se joi, jymy-uutinen: alkoholismi ei nasahda päälle niin kuin flunssa.

Taidanpa tästä keittää kahvit ja jatkaa elämääni. Onnellisena.