Elikkäs viimeyönä tämmöstä:
Ja unissa tänä yönä Skynetin nousu valtaan, T-700:set jahtasivat mua. Karkuun pääsin kahta ensimmäistä, kuitenkin piileskellessäni lähes toimintakyvytön T-600 spottasi minut ja lähetti Skynetin verkkoon datan sijainnistani, Skynet dispatchas mun perään kaksi terminaattoria: T-700, sekä uuden T-800 -sarjalaisen. T-700 kaatui kirveen iskulla niskaan, mutta T-800-sarjassa ei ole enää heikkoa kohtaa niskassa, joten ainoa vaihtoehto oli juosta karkuun.
Hypätessäni jättimäisen rakennuskompleksin ylimmän kerroksen kaiteen yli kohti maata ajattelin, että on parempi tappaa ittensä, kuin joutua sen saatanan romukasan paloiteltavaksi. Pudotessani maahan laskeuduin neljällä raajalle, ja samalla hetkellä kun pamahdin maahan, näkökenttääni aukesi HUDi, joka alkoi laskea mahdollisia pudotuksen aiheuttamia vahinkoja, oikean jalkani servo oli vaurioitunut jolloin re-routtasin hermostoradat uudella tapaa pysyäkseni ketteränä.
Tajusin olevani kyborgi.
Ja sitten heräsin voi kun T-800 laskeutui viereeni. Vittu. Jännään kohtaan jäi.
Ja tänä yönä tämmöstä:
Terminaattor unet jatkuivat. En ole varma mihin aikoihin(niitä oli useampia) kyseinen uni sijoittui, mutta oletan sen olleen kyborgiksi muuntumiseni aikoihin.
Koko setuppi alkoi flashbäkistä jossa elin heimoni kanssa yksinkertaista elämää macchu pichua muistuttavassa vuorikylässä.
Vartiotornimme hälyytti meidät huomattuaan mahdollisia vihamiehiä, olin tuolloin vielä lapsi. Ainoa vakaa muistikuvani ovat valtavankokoisen koneen ampumat räjähdykset. Olimme vanhempieni kanssa pakenemassa suojaan maan alle, paniikinomaisesti ryntäävien ihmisten pyrkiessä suojiin ensimmäisenä jouduin erilleen vanhemmistani. Jäin muiden ihmisten tallomaksi ja viimeinen asia mitä näin ennen tajuntani sumenemista oli valtava räjähdys joka lähetti taivaan tuuliin koko maanalaisen suojamme, mukanaan kaikki sinne matkalla olleet ihmiset, mukaanlukien vanhempani.
Havahduin fläshbäkin aiheuttamista kuvista. Olin suureen parkkitaloon rakennetussa kompleksissa. Terminaattoreja oli joka puolella, T-70, T-400, T-500 ja T-600 -sarjan Hunter Killereitä vartioivat ja komensivat ihmisiä. Minua komennettiin jonoon, jonka päässä T-600 sarjalainen loi jokaiselle ihmiselle tunnistustiedot, ja vertasi tunnisteita mahdollisiin valtioiden tietokannoista löytyviin profiileihin. Ihmiset tärisivät pelosta, kun he luovuttivat oman identiteettinsä näille helvetinkoneille. Yht'äkkiä oli minun vuoroni. Kesti noin nanosekunnin tehdä päätös olla antamatta oikeaa identiteettiäni, minä en aikonut viettää loppuelämääni näiden tyrannejen vallan alla. Esittelin itseni nimellä Peter, kerroin historiani, ja miten nuorena vanhempani murhattiin koneiden hyökätessä, enkä näin ollen tiedä itsestäni juurikaan mitään. Selitys meni läpi, ja minuun merkattiin tunnisteviivakoodi.
Peremmälle parkkitaloon saapuessani näin ihmisten istuvan loosseissa, juomassa kuka mitäkin. Omituiselta minusta tuntui se seikka, että ihmisten annettiin rauhassa ruokailla ja juoda, mikäli he pysyivät määrätyillä alueilla. Istuin loossiin, jossa oli kaksi miestä ja vanhempi nainen. Vanhempi nainen paasasi siitä miten hän oli vapaaehtoisesti saapunut autollaan parkkitaloon kuultuaan Skynetin lupauksen olla satuttamatta vapaaehtoisesti saapuvia, saavuttuaan paikalle häneltä kuitenkin vietiin autonsa avaimet, omaisuus, hänet identifioitiin ja pakotettiin jäämään parkkitaloon. Kysyin miehiltä syytä ihmisten kokoamiselle tähän parkkitilaan, toinen miehistä oli kuullut huhun jonka mukaan Skynet etsii sopivaa osaamista ihmisiltä seuraavan generaation terminaattorien kokoamiseen, sopimattomat ihmiset komennettaisiin pakkotyöhön tai laboratoriokokeisiin. Pyysin anteeksi ja poistuin heidän seurasta.
Lähdin kiertämään aluetta, hyvin nopeasti minulle selveni rajat joita minun ei tulisi ylittää. Yrittäessäni palata kohti parkkihallin uloskäyntejä minut pysäytti T-600 -sarjan terminaattori jonka metallinkylmä ote pakotti minut palaamaan kohti aluetta jossa muutkin ihmiset olivat. Päätin nousta parkkihalliin rakennetulle ruohoalueelle, jossa oli lapsiperheitä, miehiä, naisia, lapsia. Kaikki näyttivät yrittävän pitää ajatuksiaan poissa vääjäämättömästi saapuvasta tulevaisuudesta. Olin istahtamassa alas, kun kuulin moottorin starttaavan. Kaksi miestä oli päässeet parkkihalliin asti ja yrittivät karata autolla. Matka päättyi lyhyeen kun paikalle saapunut T-800 -sarjan terminaattori repäisi autosta oven irti, mursi ensimmäisen miehen kallon kädellään ja repäisi toisen ulos autosta niin, että mies repesi irti alaruumiistaan. Shokeeraava näky synnytti minussa kuitenkin ajatuksia, näiden kahden miesten suunnitelman kompastuskivenä oli auto, joka herätti huomion terminaattoreissa. Aloin analysoida näkemääni, suoritin simulaatioita pääni sisällä mahdollisista tilanteista. Aloin ymmärtämään mahdollisuuksiani. Ainoastaan T-800 -sarjan terminaattoreilla oli uudenlainen NN-CPU käytössään, joten muiden terminaattorien tulisi olla helposti huijattavissa, sillä niiden toiminta perustu pitkälti konfiguroitujen tilanteiden arvioimiseen. Pakosuunnitelmani oli valmis.
Tiedostin T-800 -sarjan terminaattorien rakenteen, ja kykenin adaptoimaan kävelyni vastaamaan niiden servojen liikkeitä. Pyrin välttämään katsekontaktia ja kävelemään määrätietoisesti, kuin tehtävää suorittaen eteenpäin. Lähestyessäni uloskäyntiä kohtasin T-600 -sarjalaisen joka lähestyi minua, sen ollessa kohdallani ja yrittäessään pysäyttää minut liikuin sen käsien alta ja repäisen kädelläni sen niskassa olevan ohjausjärjestelmän kaapelit irti, terminaattori pysähtyi kuin vaikeroiden paikalleen, jatkoin matkaani. Kävelin parkkihallin uloskäynnille alimpaan kerrokseen jossa odotti kuljetusajoneuvo. Menin suoraan kuljetusajoneuvoon sisälle, sillä muita mahdollisia uloskäyntivaihtoehtoja en nähnyt. Muutaman minuutin kuluessa ajoneuvo alkoi täyttyä T-800 -sarjan terminaattoreista. Istuin rauhassa ja keskityin katsomaan eteenpäin, yksikään terminaattoreista ei tehnyt elettäkään. Lähdimme liikkeelle.
Ajomatkasta, suunnasta, määränpäästä minulla ei ollut mitään tietoa, sillä ajoneuvon takaosa, jossa olin kymmenen terminaattorin kanssa, oli täysin pimeä. Auton viimein pysähtyessä, ja luukun auetessa poistuin terminaattorien perässä, kuin olisin yksi heistä. Saavuimme korkeaan rakennukseen, joka oli täynnä erilaisia prototyyppejä tulevista terminaattoreista. Olin Skynetin tukikohdassa, syvällä, syvällä tukikohdassa. Pelko alkoi ryömimään ylös selkärankaani pitkin, kun kuljimme hissillä ylimpään kerrokseen. Terminaattorien kääntyessä käytävien haarauksestä oikealle minä päätin jatkaa eteenpäin. Edessäni oli ovi, joka johti jonkinlaiseen kokoushuoneeseen. Huoneessa oli neljä henkilöä joiden epäilen olleen terminaattoreja, istuin tuoliin, olin pelosta jäykkänä, enkä kyennyt enää seisomaan. Samassa kädestäni tarttui hyytävä ote. "Olet minun paikallani." -se sanoi ja samassa riuhtasi minut ylös. Olin varma loppuni koittaneen. Huoneen nurkasta kuitenkin kuului ääni: "T-888 kohtele häntä hellemmin, vastarinta tarvitsee hänenkaltaisiaan tulevaisuudessa."
Ja sitten heräsin.
