En oikeen tiedä mitä pitäis ajatella mun kavereista.. Tuntuu et mut on unohdettu kokonaan.. ennen anttia oli paljon kavereita ja nyt niitä ei oo ku yks ja sekin on mun mielestä mun paras ystävä jota olen aina niin kutsunu.. kaverin ja ystävän ero on todella suuri... kaverille ei kerrota niin isoja salaisuuksia mitä ystävälle.. tällä mun parhaalle ystävälleni voin kertoa kaikkea mitä mieleen tulee ja en pelkää sitä että hän kertoisi sen jollekkin.. ystäviä on ollu paljon joista on nykypäivänä tullu pelkkiä kavereita tai sitten niiden kanssa en vietä enää ollenkaan aikaa.. tuntuu välillä että niiden seurassa kun olen niin en ole tervetullut ku ovat muuttuneet niin paljon ja siks en oo viittiny vaivaitua enää ottamaan yhteyttä kenenkään... ne jotka haluaa oikeasti olla kanssani ystävä niin viettää aikaa kanssa ni ainakin kerran viikossa... se henkilö josta puhun joka on minun paras ystäväni niin hän tietää sen...<3 kiitos ku olet ystäväni vaikka minulla onkin lapsia...<3
ja tietty onhan mulla toinenkin mutta asuu sen verran kaukana et ei ihan joka päivä viittis mennä sinne...(åbo)
En tarkoita tätä kenellekkään millään pahalla ja musta turku ei ole liian kaukana vaikka silleen olen kirjoittanu.. mut tämän hetkinen tilanne mikä meillä on niin siksi se on liian kaukana ku ei oo oikeen bensaan varaa ja muutenkin ollaan perse aukisia molemmat.. toivon mukaan saadaan sossusta ees jotain ku on oikeesti niin tiukkaa et tonil on vaan 30€ ja mulla on saman verran ja puhelin lasku on siirretty eteen päin ku ei oo rahaa.. ja sit viel vuokra tarvii maksaa.. kyl elämä on vaikeeta.. mut mitäpähän ite menin muksuja tekemään ei saa valittaa ite on niin valinnu..