IRC-Galleria

Saat vanhan kartan ja taskunauriin.
Lähde kääntöpiirille Kauriin,
mene Tongaan.

---

Pätkä jostakin runokirjasta aikojen takaa.
Oi.

Sydän-parka,
kuin liian isoksi kasvanut jalka,
jota ihminen epätoivoisesti yrittää tunkea liian pienen kenkään.
Puristava tunne.
Täällä kärsitään, se huutaa.
Mutta ihminen ei usko,
että kengät ovat liian pienet.

---

Minä en osaa enää
kirjoittaa tarinoita.
Runotkin painuvat unholaan.
Valonnopeuden matkalaisina.
Mustiin aukkoihin,
päässäni.
Voi pyhä lamppu.
Kello keskiyö
ja minä, ihminen istun.
Istua jökötän.
Sormet leikkivät turhaan lyijykynän pätkällä.
Naputtavat kadotettuja sanoja näppäimistöllä.
Kirjaimet piiloutuivat.
Miten voisinkaan,
muodostaa sanoja,
ilman kirjaimia.
Yrittää nyt koota palapeliä,
vaikka kaikki palat on äiti heittänyt jo vuosia sitten takapihan roskikseen.
Mitä hulluutta.
Äsken harhaileva katseeni osui kahteen sanaan,
jotka olin kauan sitten jo unohtanut.
Mutta nyt,
nyt ne muistuivat puolikkaassa hetkessä mieleen
ja tuntuivat niin hassun tutuilta.
Oikea de ja vu,
minä ajattelin
ja tuntui haikealta
muistaa ne sanat.

Vielä on mariannesuklaata jäljellä.
Täällä minä siellä sinä
läskistymässä.
Minä pidän sinun huonoista kappaleista.

Jännittikö sua silloin
silloin penkillä
kuohujen kylmällä penkillä.

Minun olo on kuin tämä sää.
Tuulinen, kylmä ja lumeton.

Onko minusta sinulle
muuhun kuin patistamaan.

Tuntuuko koskaan,
että pakahduttaa.
Minun vieressä
ja silloin minua pakahduttaa.
Se tulee hyökyaaltona
palaa vuorovetenä.
Yli ali läpi ympäri.

Ehkä meistä tulee köyhiä.
Kulunut tyynyliina, makaronia
ja purkki kaupan halvinta ketsuppia.

Aamuisin lapset katsovat taotaoa.
Meillä on ne videolla,
ja meidän videot toimivat vielä.
Niillä muilla
dvdt ja bluerayt
roskiksessa
viskattuna kaatopaikan hautakammioihin.

Minun olo on kuin tämä sää.
Tuulinen, kylmä ja lumeton.

Sinä sanot,
kaikki tulee rumaksi.
Aurinko ruma aurinko.
Minulla
kovasti on jo ikävä.
Ikävä minun kevättä
ja kasvua.
Siellä on kesämaan keinut
ja aamun aurinkoiset keittiöt.

Sinä olet täällä
minä siellä
hiekkaa lattialla.

Keskiviikko 04.02.2009

19:57
Hum.

Paikka on ahdistava.
Ja pakkomielle ällöttävä.
Tulevat viikot epämielyttäviä.
Ja lähimenneisyyden maut vastenmieliä.

---

Me nauretaan
nauretaan vaan.
Likainen tyyny on leikelty
saksittu on leikitty.
Ivanaurua kauhotaan
kauhotaan taas.
Viskaus tulikuumaa teetä
huti punatuliseen niskaan.
Ilakointi-iltamissa
vahingonilon tahdissa
tahdissa
me nauretaan.

---

Kliseisessä koukussa pyydyksenä
peruuttamaton metamorfoosi.
Entä aivovaltimon tukkeuma
rikki ruosteisella haarukalla.

---

Tra la lal la laa.
Maistuu pahvilta.
lal lei la laa.
Tuoksuu suolalta.
ram pam papam.
Tuntuu turhalta.
ha aela loi.

---

Rakko on mennyt rikki
ja silmät puhkaistut.

---

Röstiperunoita
rievää
rahkaa
riistaeläintä
rullakebabia
rihmasientä
pahkasikaa
riisipiirakoita
raastetta
reikäleipiä
ristikkoperunoita
ravioleja
rehua.

---

Teippiä
korviin ja suuhun
ruskeata
liimapintaista
korviin ja suuhun.

---

Aika rumaa
aika negatiivista
negatiiviminuus.
Ryhdistäytyy
ja murenee.
Ne kutittaa
paidan sisässä.

Lauantai 03.01.2009

14:55
Heio.

Harras pyyntöni:
Profetoi todennäköisyyksin ja tilastoin.
Milloin karisee
ja kaikki karisee.

Tahtomattaankin.

Pettyneiden hämyhelmoista
tulet
ja tulet lähelle.
Potkimaan huurteista runkoa.

Vuorotellen.

Ohuina hetkinä
katkot jäätyneet oksat.
Katkot niin että
narskuu ja ratisee.

Leikitään.

Käyttööntarkoitettu.
Kyllä sinä tiedät,
ihan varmastikin kyllä todellakin tiedät
mikä käyttötarkoitus on.

Tuluksilla.

Savun haju
tarraa lujaa kiinni.
Revit tuohesta suikaleita,
leikkaat kaarnasta kolmioita.

Kaskimetsässä.

Maanantai 29.12.2008

23:36
Tänään söin liikaa.

Mun korvaan sattuu, kun nieleksin.
Ja muutenkin aika on hukassa.
Tykkään rakkaus-tunteesta.
Aamulla huurre oli kovin kaunista.
Mutta en jaksanut enkä edes osaisikaan sitä valokuvata.
Näytän väsyneeltä ja rumalta tänään.
Mutta ei se nyt haittaa, kun olen kotona.
Tosin olin kyllä poissa kotoakin.
Mutta ei se silti haitannut.
On ärsyttävää, kun hiukset on sähköiset ja likaiset.
Tosi epämukava yhdistelmä.
On paljon erilaisia rakkauksia.
Löydän niitä eri paikoista ja ajoista.
Se on kivaa.
Meidän pihan lumiukossa on ruohoa joka puolella.
Varmaan siksi, kun lunta on lumiukkoihin himpun verran liian vähän.
Ollaan otettu siskon kanssa näköjään varaslähdöt lumiukkoihin.
Ja on kyllä niinkin, että lumi on tänä vuonna vähän hidastelija.
En ikinä ymmärrä, kuinka tarvitsen ihmisiä.
Se on sellanen unohdettu itsestäänselvyys.
Ihan epäkäytännöllistä ja epäreilua.
Kotona syön aina liikaa leipää.
Eikä se oo hyvä juttu.
Oon koittanut syödä klementiinejä ja kiivejä.
Ja on mulla ennenkin ollut klementiinikausia.
Heippa nyt.
Ja jk. Voisitteko sanoo, jos löydätte mun ajantajun.
Se on vieläkin hukassa, vaikka oon yrittänyt etsiäkin jo.
Ainakin vähän oon yrittänyt.
Tosin en oo kyllä ihan varma, et valehtelenko nyt.
Saatan puolivahingossa tehdä niin.

---

Tiistai 30.12.2008

23:51
Ja heippa.

<3

---

23:40
Iltalaulu.

Tänään ei ole mun päivä itkeä.

Pikku äiti.
Mä lupaan.
Aina.

Tänään ymmärrän sua.
Ja ymmärsin jo eilenkin ja viime torstaina.
Kerään sunkin palapelin kokoon.

Sä luit mulle Peppi Pitkätossua ja Melukylän lapsia.
Muistan aina.
Istuttiin siskon kanssa kirjastossa.
Katselin niitä kirjahyllyjä, kun ne oli niin isoja.
Ja kuuntelin silti.

Ja muistan senkin, kun istuttiin tyhjässä keittiössä.
Siellä oltiin enää vain me ja jääkaappi.
Oli tyhjää ja valoisaa, kun me syötiin viimeisiä makkaroita siellä.

Sun silmät on tänään ihan siniset.
Ja tunnistan itseäni susta.
Maailma lahjoittaa sulle vaan luunappeja.

Sä olet vahva tänään.
Ja aina.

Enkä koskaan aio unohtaa sua.

Lauantai 20.12.2008

13:54
Sitä että joulurauhaa kansalle.

Kaunis maailma.
Rakkaat ihmiset.
Hetket.

---

Sunnuntai 21.12.2008

16:17 Vahinko.

Aaa.
+....+

---

Tiistai 23.12.2008

10:25
Aatonaatto.

Katso sun maailmaa,
mutta varo ettei poskesi palellu.

Vihaa sun maailmaa,
ettei se jää ehjäksi, kun sua revitään.

Rakasta sun maailmaa,
vaikka se onkin reikäinen ja kulunut.

Usko sun maailmaan,
ettei se rapistu ja murene pois.

---

Isä,
Laula taas lumilaulua.
Isä kiltti.

Tuletko näyttämään tien postilaatikolle
ja vetämään pulkassa ylämäen.
Isä tulethan taas.

Kuulin, kun lähdit aamulla.
Otit jääkaapista etelämaalaisen omenan
ja taitoit sanomalehden salkkuun.
Heihei isä.

Nousin vasta, kun katulamput sammuivat.
Pöydällä oli viisi markkaa
ja kupissa lirtti kylmää kahvia.
Isä missä olet nyt.

Rakkaudella,
Lapsesi

Jälkikirjoitus.
Ja isä,
voisitko halata,
kun tulet kotiin.

Jälkijälkikirjoitus.
Koska on ollut ikävä isää.

---

Perjantai 26.12.2008

12:35
Huomenta talviaurinko.

Nuuskamuikkunen ymmärtää mua paremmin kun kukaan muu.
Hmph.
</3

---

Perjantai 12.12.2008

17:55
Hei alkuilta hei.

Musta tuntuu että valokuvaus en ehkä liian helppoa.
Musta on outoa löytää hassun samanlaisia ihmisiä.
Musta on outoa lukea mun ajatukset ja sanat ja tunteet toisen päiväkirjasta.
Mulla on vähän perjantaiolo ja sellanen olo, että kohta alkaa loma.
Mun mielestä maailma on outo paikka.
Mä käytän kokoajan sanoja outo ja hassu.
Mä olin tänään yksin.
Mulla oli onnellisuushetki tänään yksin.
Mua laulatti tänään.
Mulla oli tänään nälkä kotimatkalla.
Mun jalat on lämpimät, koska pidän niitä patteria vasten.

---

Hassu elämä
Hassu olo
Hassu talo
Hassu tyttö
Hassu veli
Hassu väri
Hassu kuulo

---

Lauantai 13.12.2008

23:33
Heihei kehräävä tyttö.

Mä ymmärsin jotain ihan tosi vanhaa.
Koin ison valaistumisen äsken.
Ja vielä moninkertaisen.
Aika hullua.

---

Tiistai 16.12.2008

21:46
Kylmät kädet

Olen uupunut.
Ja sain jo joululahjoja. Ne saivat mut hymyilemään.
Huomenna on matikankoe. Se saa hymyn valahtamaan kasvoilta.
Mutta äiti osti affter eightejä Henrikille ja sanoi, että mäkin saan syödä niitä.
Jee.

---

Torstai 11.12.2008

23:22
Kaktus.

Ja vuodet olivat kuivia.
Hiekkaa silmissä
ja kuolleiksi kuivettuneet heinäsirkat jalkojen alla rapisten
me vaellamme.

Öisin vierainamme ryövärit,
joiden huulet halkeilevat
ja äänet ovat karheita
kuivuudesta.

Henkäys ennen auringonnousua
vesileili on matkalla toiseen maailmaan
liehuviittaisen rosvon vyöllä pomppien.

Keitaalla on kaivo,
ja kaivossa on vettä.
Vettä.
Se saa meidät laulamaan
kiitoslaulua taivaallisesta sateesta.
Me emme säästä ääntämme,
vaikka se sortuu kesken
ja palaa
entistä riipivämpänä takaisin.

Kauppiaan likainen lapsi
pelastaa meidän henkiriepumme
tietämättään.
Saamme ruskeat kasvot nauramaan
tuntemattomilla rikkauksilla.
Tässä maassa ne ovat merkityksettömiä
vain meille.

Meidän pieni pelastajamme kiikuttaa
vastalahjaksi vesileilin.
Ja me juomme vettä.
Vettä.
Uhraamme kourallisen
korventuneille kasvoille
ja toisen
pölystä kutiaville käsillemme.

Meidän huulillamme soi helisevä nauru
ja silmissämme kimaltaa helpotuksen kaiku.

Hyvästi kauppias
ja likainen lapsi,
on aikamme lähteä.

Minä, sinä ja vesileili matkalla sadepäiviin.

---

Alan toistaa itseäni, mutta tämä on kirjoitettu eräälle, joka ei tule lukemaan muita raapustuksiani.

Tiistai 09.12.2008

21:41
Merkityksettömyyttä.

Te kaikki saatte minut
helisemään
ja kimaltelemaan.

Tuuli hönkii villapaidan läpi.
Iho kananlihalla
ja posket valkoisina
astelen kohti kotitaloa.

Viereinen ovi on kiinni,
mutta minä avaan sen.
Pieni sisareni elää kuumehoureisessa unessaan.
Kerron, mitä laitoin jääkaappiin
ihan liian hiljaa.

Äiti on laittanut keittiön pöydälle uuden laastarin
ja kirjoittanut viestin
sanomalehdestä revitylle palalle.

Huomenna mennään hautausmaalle käymään.
Viedään muidenkin haudoille kynttilät.
Katsotaan,
jos siskokin voisi tulla.

Minua väsyttää
tänäänkin.
Äiti käski lämmittää makaronia,
mutten minä jaksa.
Etsin viivoitinta vihkojen välistä
ja hotkin kylmää makaronia.

Haalea vesi valuu sormieni välistä altaaseen
ja lorisee putkistossa hetken.
Kirveltää,
mutta tartun pyyhkeeseen
ja kuivaan käteni
erityisellä huolellisuudella.

Vanha laastari on likainen ja venynyt.

Roskiksen ovi irvistelee minulle ilkeästi
ja retkahtaa irti saranoistaan,
kun tuppaan sen kiinni.

Ei se kai pahaa tarkoita.

Käyn raottamassa makuuhuoneen ovea.
Sisko on potkinut yösukat pois jaloista
ja kietoutunut lakanoiden kuristavaan halaukseen.

Keittiössä en osaa enää tehdä mitään.
Viivoitin ei ollut vihkojen välissä,
enkä muista englannin sanoja,
vaikka yritin lukea niitä
linja-automatkalla kotiinpäin.

Lopuksi kävi niin,
että nukuin koko matkan.
Neljäkymmentä minuuttia ja risat.
Lihava täti herätti taas yhden pysäkin myöhässä.

Kotona ei enää väsytä.

Haen tutuntuoksuisen tyynyni
ja käyn sohvalle lepäämään.
Naapuri seinän takana kuuntelee radiosta iltauutisia.
Erotan vain joitakin sanoja,
mutta olen oppinut päättelemään naapurin vaimon huudahduksista uutisoinnin aiheen
ja seuraavan päivän sään.

Tyynymytty kainalossa
odotan uutisten loppusäveliä.
Huomenna on loskakeli,
pitää muistaa laittaa saappaat jalkaan aamulla.
Suljen silmät toiveikkaana
ja kuuntelen sydämeni lyöntejä.

Tuuli tuntuu hiuksissa,
kun nukahtaa.

Ja minä näen taas,
että te helisette
ja kimaltelette.

---

20:32

Tämä merkintä on tarkoitettu kaikille muille paitsi hänelle, jolle piparkakkuporsaat olivat alunperin tarkoitetut.

Oi-voi-voi,
kun vatsaa kivistää.
Piparkakkuporsaat kipittivät mahaani,
ennen kuin ehdin teljetä ne uuniin.
Nyt minua kaduttaa,
kun äidin varoitukset muistuivat mieleen.

Omatunto kolkuttelee kellarissa,
ja loputkin piparkakkuporsaat mustuvat uunissa.

Oi-voi-voi,
ei kai äiti suutu.
Jos äidin suututtaa joulukuussa,
se voi lähettää sähkösanoman joulupukille,
ja pukki tuo vain risuja.

Piparkakkuporsaat aiheuttivat vain harmia
ja kamalan kipeän vatsan.
Olisi sittenkin pitänyt tehdä tähtiä, sydämiä
ja piparkakkupoikia.

Oi-voi-voi,
nyyhkii Molla-Maija.
Nyt joulupukki ei tuokaan sille ystävää.
Minä yritän lohduttaa mollamaija-rukkaa.
Rutistan sitä
ja vetistelen vähän.

Oi-oi-oi,
äiti pelasti piparkakkuporsaat
ja laittoi ne keittiön pöydälle
punaiseen kulhoon
kynttilöiden väliin.
Äiti halasi minua,
kuivasi Molliksen posket
ja lupasi,
että Joulupukki tulee kuitenkin.

Ja sitten minä sanoin anteeksi.