Se olikin sitten kovaa ajoa se. Tenkattiin aumi mukahalvandiisselin maassa hollannissa ja täräytettiin kohti pariisi. Mä sain parit rajat ajaa ylitte ku eneppu ei ollut oikein ajokykyinen. Matkajännistystä, ei toki krapulaa.
No, kaikki meni perusmotaria runnoen yhdellä stopilla jossa meitä kusetti ensin ranskalainen henkilökunta, sitten kokki ja viieiseksi ranskalainen suklaapatukkaautomaatti. Että mersiitä ja pokua vaan sinnekin... Meinas nälkäisenä mennä hiukkasen hermesetas nenän puolelle mutta onneksi siit sitten selvittiin kun saatiin lopulta koneista limut ja suklaapatukat... Jee Jee. Finnish mään is about to survive....
Siitä tuulen lailla kohti pariisi sokerihumalan yllyttämänä.
Se lysti loppuikin sitten ensimmäiselle kehätielle jonka jälkeen liikenne muuttui kamalasta kaoottiseksi. Mopoja, moottoripyöriä, rekkoja, polkupyöriä, riksoja, vanhoja naisia jne jne sujahteli liikenteen seassa sinne tänne. Vaikka toki kyllä suomalaismotoristia hiukka hymyilytti kun prätkäporukka potki (siis kaikki kaksipyöräiset) potki autojen ovia ja peilejä jos eivät antaneet tilaa... Olis suomessa opittavaa ;)
Käytiin kattoon sitä taffelin tornia ja ajettiin muncheniin.
Matkalla olis ollut kaunis näkymä. Mut yöllä ajaessa siitä ei juuri nauti.
Olis ollut helppo ajaa yöllä ja pysyä hereillä jos apukuskikin olis valvonut.
Mut nukuin kuin sika kun emppu ajoi aamuyöllä kohti munchenia.
Taustalla soi: Mistä tunnet sä ystävän, ranskaksi ja saksaksi.
aamuyöllä päästiin mucheniin....
O K T O B E R F E S T!!!!!