IRC-Galleria

Tämäkin vielä...

Mummo viety sairaalaan (K-Suomessa), keuhkot täynnä nestettä ja lekurit ei vissiin oo hirveenä toivoa antanu...

Nyt vaan odotellaan et äiti soittais uusiks kun jotain kuulee.

Ihanaa tää odotusaika, kaikki paska kerralla.. Ukkoakaan en saa kiinni kun ovat leirillä, soitin kasarmille ja aikoivat onneks rueta metsästään miehen et käskevät soittaa kotia...

Tylsiä nämä illat.. Ei oo telkkaria, makkarissa ei oo valoja ni ei voi lukea ja koneellakaan kovin kauan jaksa yksinään napottaa... Hoi voi, jospa sen töllön sais suht äkkiä...

Nyt olis sit muutettu. Ja muutosta jopa selvittiin ilman ylimääräsiä sairaalareissuja kun muistin ottaa iisisti ja antaa muiden hoitaa tavaroiden kannon.

Telkkaria kun ruettiin laittaan, ni todettiin ettei mein boksi kelpaa, kun tää onkin kaapeliverkossa eli nyt oon sit ilman telkkaria siihen asti et uus tulee postissa.

Seuraava kuukaus meneekin sit yksinään kotona, kun Eetu on kiinni. Täytyy ehken keksiä jotain järkevää ajanvietettä...

Näinhän siinä sit kävi..

Huomenna olis muutto ja mulla on täällä vielä keittiö ja tietokonehuone pakkaamatta. Eipä auttanu vaikka alotti kk aiemmin. Siltikin jäi viime tippaan.

Pihakin pitäis haravoida ja peittää Aksun kaivamat kuopat, niitä kehtaa tuohon jättää..

Edelleen on pyykkejä pesemättä, mut ne saa jäädä Raaheen, niitä on turha nyt rueta pesemään kun eivät ehdi huomiseks kuivua, kiitos pienen pyykkitelineen ja sen sijoittelu ongelman. Ulkonakaan ei naruja oo..

Hohhoijaa, ukkokin tulee kotia vasta illalla, juna olis täällä klo 23, jossen Oulusta lähe hakemaan.

Saapa nähä... :/

Luoja mikä päivä..

Oli koululla aluekisat.. Samassa hepojen match show jossa olin sihteerinä. Päivän ku seiso kentällä ni nyt on naama palanu... :/

Mut kokonaisuutena ihan jees päivä :)

Mennee hermo... Tylsistyttää tämä pelkkä istuminen... Tahtoo tekemistä!

Ja ku ei voi mihkää lähteekkää kun autossa jotain häikkää eikä sillä hirveenä vihti ajella ja pittää oottaa pesukoneen korjaajaa....

Eilen kävin mutkan synnärillä, kun rupes siihen malliin supistaan ja loppujen lopuks valahti osa lapsivedestäkin. Ei kuitenkaan mitään hämminkiä, käskivät vaan ottaa iisisti.. (No juu, tän kaiken keskellä... Onnistuuhan tuo..)

Nyt sitten "lepäilen" eli pakkaan ja hommaan vähän hitaammalla tahdilla enkä enää pode huonoa omaa tuntoa päivälevoista.

Sain jopa äsken soitettua korjaajan tuolle pyykkikoneelle, ja nyt pitäis rueta soitteleen josko sais Raahen kämpän avaimia hakia jo aikasemmin ens viikolla.

Jupati juu, tyttönen voi oikein hyvin, oli vissiin unten mailla ja menetti hermonsa kun tultiin häiritteen. :)

Ittelle sain rautatabletit, hemppa oli taas pudonnu. Ja kelan paperitkin sain. Nyt pääsee sit odottelemaan äippäpakkausta.

Tavaroiden pakkaus on kovassa vauhdissa, eihän tässä ole enää hurjasti aikaa kun se muutto on. Saa nähdä kuin poikki sitä ens viikolla on kun viimesiä pakkaa kun viikonloppu menee koululla HevosHäppeningissä.

Äiti ymmärtää senkin, mitä lapsi ei sano.

Äiti on se, joka nähdessään että viidelle syöjälle on vain neljä piirakanpalaa,
ilmoittaa ettei pidä itse piirakasta.

Äiti rakastaa lapsiaan silloinkin, kun he sitä vähiten ansaitsevat.

Ei ole helppoa olla äiti. Jos se olisi helppoa, isät hoitaisivat sen.

Miehen työ kestää auringonnoususta auringonlaskuun, mutta äidin työ ei pääty milloinkaan.

Äidin pitää aina ajatella kahdesti, ensin omasta puolestaan ja sitten lapsensa puolesta.

Äiti taluttaa lastaan vain hetken, mutta hän on huolissaan heistä aina.

Äitiyteen ei riitä lapsen synnyttäminen.

Leirin pystyttämiseen tarvitaan sata miestä, mutta yksi äiti rakentaa kodin.

Äiti on se joka voi korvata kaikki muut, mutta jota kukaan ei voi korvata.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Äiti

Kun tulit maailmaan, hän kantoi sinua käsivarsillaan. Kiitit häntä parkumalla kuin sumusireeni.

Kun olit yksivuotias, hän ruokki sinua ja kylvetti sinut. Kiitit häntä kitisemällä kaiket yöt.

Kun olit kaksivuotias, hän opetti sinua kävelemään. Kiitit häntä juoksemalla karkuun hänen kutsuessaan.

Kun olit kolmivuotias, hän valmisti ateriasi rakkaudella. Kiitit häntä huitaisemalla lautasesi lattialle.

Kun olit nelivuotias, hän antoi sinulle värikyniä. Kiitit häntä värittämällä ruokapöydän pinnan.

Kun olit viisivuotias, hän puki sinut pyhäpukuusi. Kiitit häntä hyppäämällä lähimpään kuralammikkoon.

Kun olit kuusivuotias, hän saattoi sinut esikouluun. Kiitit häntä karjumalla: ”MINÄ EN MENE!”

Kun olit seitsenvuotias, hän osti sinulle pesäpallon. Kiitit häntä heittämällä sen naapurin ikkunan läpi.

Kun olit kahdeksanvuotias, hän antoi sinulle jäätelötötterön. Kiitit häntä valuttamalla jäätelöä syliisi.

Kun olit yhdeksänvuotias, hän kustansi sinulle pianotunteja. Kiitit häntä laiminlyömällä koko ajan harjoittelun.

Kun olit kymmenvuotias, hän kyyditsi sinua kaiken päivää, jalkapallosta voimistelusalille ja sieltä synttäreille toisensa jälkeen. Kiitit häntä hyppäämällä ulos autosta vilkaisemattakaan perääsi.

Kun olit yksitoistavuotias, hän vei sinut ja ystäväsi elokuviin. Kiitit häntä pyytämällä häntä istumaan eri riville.

Kun olit kaksitoistavuotias, hän varoitti sinua tietyistä telkkariohjelmista. Kiitit häntä odottamalla, kunnes hän oli lähtenyt käymään jossakin.

Ja ne teinivuodet

Kun olit kolmentoista, hän ehdotti sinulle pukevaa hiuskuosia. Kiitit häntä ilmoittamalla, ettei hänellä ollut lainkaan makua.

Kun olit neljäntoista, hän kustansi sinut kesäleirille. Kiitit häntä unohtamalla kirjoittaa ensimmäistäkään kirjettä.

Kun olit viidentoista, hän tuli töistä kaivaten halausta. Kiitit häntä sulkeutumalla huoneeseesi.

Kun olit kuudentoista, hän odotti tärkeää puhelua. Kiitit häntä roikkumalla puhelimessa koko illan.

Kun olit seitsemäntoista, hän itki sinun vanhojen tansseissasi. Kiitit häntä juhlimalla kavereiden kanssa aamuun asti.

Kun olit kahdeksantoista, hän opetti sinua ajamaan autoa. Kiitit häntä ottamalla auton käyttöösi aina tarvitessasi.

Iän ja kokemuksen karttuessa

Kun olit yhdeksäntoista, hän maksoi lukukausimaksusi, ajoi sinut opiskelijakämpillesi, kantoi tavarasi sisään. Kiitit häntä hyvästelemällä käytävällä, niin ettei sinun tarvinnut hävetä kavereittesi edessä.

Kun olit kahdenkymmenen, hän kysyi, tapailitko jotakuta. Kiitit häntä tokaisemalla: ”Se ei kuulu sinulle.”

Kun olit kahdenkymmenenyhden, hän esitteli sinulle tiettyjä uravalintoja. Kiitit häntä sanomalla: ”En halua olla sellainen kuin sinä.”

Kun olit kahdenkymmenenkahden, hän halasi sinua valmistujaisissa. Kiitit häntä kysymällä, maksaisiko hän reilausmatkasi Keski-Eurooppaan.

Kun olit kahdenkymmenenkolmen, hän antoi sinulle huonekaluja ensiasuntoasi varten. Kiitit häntä sanomalla tovereillesi, että ne olivat kamalia.

Kun olit kahdenkymmenenneljän, hän tapasi kumppanisi ja kysyi teidän tulevaisuudensuunnitelmianne. Kiitit häntä mulkoilemalla ja mutisemalla: ”Äii-itii, älä viitsi!”

Kun olit kahdenkymmenenviiden, hän auttoi sinua suoriutumaan häistänne, ja hän itki ja kertoi, kuinka paljon hän rakasti sinua. Kiitit häntä häämatkailemalla maan ääriin.

Kun olit kolmekymppinen, hän soitti antaakseen vähän lapsenhoito-ohjeita. Kiitit häntä sanomalla: ”Ajat ovat muuttuneet.”

Kun olit nelikymppinen, hän soitti muistuttaakseen erään sukulaisenne syntymäpäivistä. Kiitit häntä toteamalla, että olit ”juuri nyt erittäin kiireinen”.

Kun olit viisikymppinen, hän sairastui ja tarvitsi huolenpitoasi. Kiitit häntä lukemalla siitä taakasta, jonka vanhemmat muodostavat lapsilleen.

Ja sitten hän eräänä päivänä kuoli hiljaa. Ja kaikki tekemättä jättämiset romahtivat taivaankannen mukana niskaasi.

Mitähän jos käyttäisimme hetken ajastamme osoittaaksemme kunnioitustamme ja ihailuamme sille henkilölle, jota kutsutaan ÄIDIKSI, vaikka kaikki eivät sanoisikaan asiaansa avoimesti omalle äidilleen. Häntä ei korvaa mikään. Vaali jokaista hetkeä jonka hän on luonasi. Vaikka hän ei toisinaan lukeutuisi parhaisiin ystäviisi eikä jakaisi ajatuksiasi, on hän kaikesta huolimatta sinun äitisi!

Äitisi on olemassa ja valmiina sinua varten: kuuntelemassa murheitasi, rehentelyjäsi, turhautumisiasi jne. Kysy itseltäsi, oletko sinä antanut hänelle riittävästi aikaasi, kuunnellaksesi hänen työlääntymistään keittiöaskareisiin, hänen uupumustaan.

Ole huomaavainen ja rakastava ja osoita hänelle asiaankuuluvaa kunnioitusta, vaikka sinulla olisikin erilaisia näkemyksiä kuin hänellä. Kun hän on poissa, jäljellä ovat enää hellät muistot sekä myös katumuksen tunteet.

Älä pidä itsestään selvänä niitä asioita, jotka ovat lähinnä sydäntäsi. Rakasta häntä enemmän kuin rakastat itseäsi. Ilman häntä elämä on tarkoituksetonta.

Joopati joo..

Laiskottaa ja autossa taas vaihteeksi hiukan häikkää. Saapa nähä millon tää kämppä on pakattu, mun tahti kun näyttää taas olevan niin hurja.. Ja ei, en ota anoppia tai ketään muutakaan auttamaan, mää en taho niitä tänne penkoon meijän tavaroita, kiitos vaan.

Torstaina olis taas neuvola, saapa nähä mitä hemppa on, viimeks ei ollu ku 104.

Kaiken muun lisäks meil alettiin taas opettelemaan yövalvomista, Kirppu herätti taas kaks kertaa viime yönä, kun neitokainen oli hiukan leikkituulella ja äiskä oli vaan tylsä ja nukku...

Joo, rupiais vaikka syömään ja yrittäis saada edes jotain tehtyä. Ketuttaa vaan kun ei saa pyykkejä pestyä kun tuo kone hajos.. Blaah...