Kun aurinko laski punaisena puiden taa,
tiesin etten tulisi sua unohtamaan.
En saisi sua rakastaa,
tai hiuksiasi koskettaa.
Jonkun muun kyllä löytäisin,
jonkun,
joka rakastaisi niinkuin pitääkin.
Mutta enhän mä oo mitään ilman sua,
ei kukatkaan kuki ilman kastelua.
Niin paljon antaisin,
pienestä hetkestä sun kanssasi.
Sun silmissä on pala ikuisuutta,
katseesi,
en toivoisi mitään muuta.