Mä ajelehdin taas oman mieleni syvässä suossa.
Välillä se on kuin kauneinta unta,
talvi ja kesä samaan aikaan,
taivaalta sataa vaaleanpunaista lunta.
Välillä tuntuu siltä,
kuin juoksuhiekassa kahlaisi.
Kun yrittää ottaa askeleen,
huomaa jalkojensa jo vajonneen,
syvemmälle,
pinnan alle.
Mä laitan silmät kii
ja annan ajatusten tulla.
Suon silmässä on hyvä olla mulla.
En liian onnelliseksi halua koskaan tulla.