IRC-Galleria

Moni ei ymmärrä anoreksiasta kärsiviä ihmisiä.
Ymmärrettävää.
En olis itekkää välttämättä ymmärtäny ellen olis käyny sitä läpi.

Toisaalta oon ilonen et kävin sen helvetin läpi. Ainakin se opetti elämästä paljon ja avas silmät ihan eritavalla uuteen maailmaan. Siinä käytiin niin lähellä kuolemaakin joskus. Anoreksian läpi käytyä sitä oppii arvostamaan ihan pieniäkin asioita eritavalla. Jotenkin kaikki on niin erilaista verrattuna aikaan ennen anoreksiaa ja anoreksian jälkeen.

Moni ihminen joutui osalliseks mu sairauteen ja kärsimään vieressä. En voi ikinä kiittää tarpeeks ihmisiä jotka jakso tsemii mua näiden vuosien aikana. Jakso mun iänikuset raivarit ja huutamiset ja itkut ja kaiken.

Sanon itseni olevan 'recovering' mut lääkärin mukaan en tuu ikinä paranemaan täysin. Hassua. Oon siis kuolemaani asti 'recovering' en saa ikinä sitä 'parantunut' tekstiä mun papereihin. Vaikka tiedostan sen faktan, nautin elämästä. Elän niinkun kuka tahansa nuori, vaikka se anoreksiapeikko tuolla takaraivossa nakuttaakin.