Suloisenruskeat silmät,
katsoivat suoraan minuun silmälasien takaa.
Ne seurasivat jokaista liikettäni,
mikään ei olisi jäänyt niiltä huomaamatta,
ei edes käsieni pieni tärinä.
Hitaasti hän liikahti lähemmäs minua,
tunsin lämpöisen käden tarttuvan omaani
ja puristavan sitä hellästi,
kuin se olisi ollut jotain helposti rikki menevää.
Sydämeni jätti yhden lyönnin väliin,
täyteläisten huulten painuessa omilleni.
Vahva käsivarsi kietoutui ympärilleni omistavasti,
painaen minua tiukemmin vasten hänen vapisevaa kehoaan.
‘Rakastan sinua, tahdon olla näin ikuisesti,
en koskaan päästä irti.’
Muistelen tuota aikaa katsoen ulos ikkunasta,
ulkona sataa.
Hitaasti vierivät lämpöiset kyyneleeni,
kuin sadepisarat ikkunassa,
pudoten tyhjälle kädelleni.
Kädelle, josta sinun kätesi pitäisi olla pitämässä kiinni.
Mutta ei, sinä päästit irti.
Henkäisen viileään lasiin,
jolloin se huurtuu.
Piirrän lasiin pienen sydämen.
Jään katsomaan sydäntä,
joka hitaasti,
kiduttavan hitaasti häviää.
(c) Mihashi