IRC-Galleria

Päivä yksi, tyttö heräsi aamulla
oli hiukset sekasin, kasvot kuin haamulla
eikä kadulla näkynyt edelleenkään ystävää
niinku ei ennenkää, eiline elää taas tänää.
eikä hän halunnu enää koskaan kouluun joutuu
koska sattuu kun toiset vaan pahaa puhuu
tyttö oli romantikko eikä tottunu maailmaan
hän tiesi kuinka maailma jaksaa satuttaa.
Taas hän kuitenkin lähti kouluun kulkemaan
yritti olla pienest ettei kukaa huomaisikaa
hän oli hiljaa joka ikisenä päivänä
ettei paljastaisi oikeaa itseään
eikä opettajat huomannu kuinka välillä
tyttö itki kun sattui käytävillä, välkillä
eikä millään jaksanu siirtyy tuntiin uuten
kaikki ilo vaihtunu masentuneisuuteen.

Kukaan ei välittänyt, käsittänyt
kuinka pettynyt voi olla jos on vain etsinyt onnea
johon ei ole koskaan voimaa
kun sen tajuaa, ettei sitä saa.
Kukaan ei välittänyt, käsittänyt
kuinka pettynyt voi olla jos on vain etsinyt onnea
johon ei ole koskaan voimaa

Päivä kaksi, tyttö sai nukkuu pidempää
oli viikonloppu sai vähä hengittää
mut oli vaikeeta olla hauskaa yksinää
kun ei ystävää ollu edelleenkää
tyttö heti aamulla laittoi kädet ristiin,
rukoili voimaa taas yhden päivän selviytymistestiin
tiesi että taivas on taas suljettu tänää häneltä
niinku jokaisena päivänä.
eikä yrittää jaksa jos ei koskaan onnistu,
tyttö tiesi sen ja entisestää lannistu
hän tiesi ettei enää halunnu jatkaa matkaa
ja kirjoitti kirjeen ennen itsemurhaa
jossa luki:

ei enää uni auta väsymykseen
eikä aamulla kello auta herätykseen.

Kukaan ei välittänyt, käsittänyt
kuinka pettynyt voi olla jos on vain etsinyt onnea
johon ei ole koskaan voimaa
kun sen tajuaa, ettei sitä saa.
Kukaan ei välittänyt, käsittänyt
kuinka pettynyt voi olla jos on vain etsinyt onnea
johon ei ole koskaan voimaa