IRC-Galleria

Selaa blogimerkintöjä

Nauttikaa liikunnasta!Maanantai 30.10.2017 05:14

Todella hyvin meni viikonloppu. Olin lomilla poikaystävän luona.
Uusi viikko ja arki alkaa taas. Kyllä. Olen hereillä taas tähän aikaan.
Mä heräsin jo neljältä. Totesin vaan että nyt ylös ja kahvin keittoon.
Ja blogia kirjoittamaan.
Nyt on taas levännyt niin jaksaa taas. Saa nähdä millainen viikko tästä tulee. Iskeekö ahdistus ja harhat sekä joutuuko syömään taas rauhottavia? No mä elän taas vaan päivän kerrallaan ja katson millainen viikko tulee. Jos tulee huono viikko niin sitten se tulee.
Tai osittain huono viikko. Uskon että selviän tästä päivästä.
Menen tänään töihin. Neljän tunnin työpäivä taas.
No se menee äkkiä jos on vaan hommia.
Otan rauhottavan mukaan taas töihin.
varmuuden vuoksi.
Aijon kohta käydä suihkussa. Mun tukka on taas ihan pystyssä kun heräsin.
Pakko mennä suihkuun että se asettuu.
Poikaystävä teki eilen hyvää ruokaa. Spagettia ja jauhelihakastiketta.
Oli hyvää ja maha tuli täyteen.
Poikaystävä osaa tehdä aika hyviä ruokia.
Mulla ei ole mitään hajua mitä puen tänään päälle.
Katson vaatteet kun saan blogin kirjoitettua.
Varmaan laitan farkut tai legginsit.
Ja huppari.
Tänään muuten jaetaan lääkkeet dosettiin. Mulla pitäisi olla taas kaikkia lääkkeitä. Ei tarvitse hakea mitään.
Leponexia on vielä tälle viikolle.
Laskin näin viime viikolla.
Masennus lääkkeet alkaa loppua.
Katsoo riittääkö niitä vielä tälle viikolle.
Jos riittävät juuri ja juuri niin pitää käydä sitten hakemassa lisää tällä viikolla.
On sitten niitäkin taas.
Voin sanoa että tuo masennus lääke on hyvin auttanut. Se lievittää ahdistusta myös.
Aika hyvä lääke. Olen syönyt masennus lääkkeitä jo yli kymmenen vuotta.
Aina otan sen lääkkeen aamuisin.
Mielummin otan sen aamulla niin se vaikuttaa koko päivän se lääke.
Paras kaveri syö masennuslääkettä myös, niin se ottaa sen aina illalla. Me syödään samaa masennuslääke merkkiä.
Aika jännä.
Mulla ja parhaalla kaverilla on melkein sama lääkitys päällä.
Molemmat syödään myös leponexia.
Ei ihme että ollaan parhaita kavereita.
Meistä tuli kavereita kun oltiin molemmat 18 vuotiaita.
kun muutettiin tänne paikkaan. Siitä se meidän ystävyys sitten alkoi ja jatkuu edelleen.
Ja vieläkin asutaan täällä.
Ollaan naapureita.
Ja melkein saman ikäisiä.
Ollaan synnytty samana vuonna.
Kello on tulossa viisi. Vielä noin kolme tuntia niin pääsee aamupalalle ja töihin.
Pitää laittaa laukkua valmiiksi.
Pakkaan vesipullon mukaan taas.
Eväänä mulla on lihapullakastiketta ja riisiä.
Sain eväät eilen ohjaajalta.
No sillä ruoalla pärjää ihan hyvin.
Mun pitää käydä kaupassa ruoan jälkeen.
Hyvin kerkiää käydä.
Kohta alan vähän kuuntelemaan ajan kuluksi musiikkia.
Sekä tiskaan.
Tänään taas salille illalla.
Kaverin kanssa mennään taas.
Tekee ihan hyvää viikonlopun jälkeen. Saa lihakset vähän liikkeelle taas.
Pitää muuten laittaa salikamat valmiiksi.
Pukee ne päälle ennen lähtöä.
Meillä on kohta kuukausi punnitus.
Aina kuun alussa se on aina. Viimeksi mä painoin noin alle 72 kiloa.
Mutta jos se on noussut niin on noussut. En ota mitään paineita siitä.
Ja sen mä olen onneksi hyväksynyt että jos paino nousee niin nousee.
Mun vartalo on vähän erilainen mitä ennen.
Mutta tunne itseni silti kauniiksi.
Mulla on naiselliset muodot.
Olen niistä ylpeä.
Ennen olin tosi laiha.
Niin kuin vanhoista kuvista näkee.
Mielummin olen pyöreähkö.
Poikaystävä sanoi mulle kerran että olen todella laiha.
Mutta en enää.
Olen paljon terveempi ihminen nyt mitä silloin kun olin tosi laiha.
Olin yhdessä vaiheessa alipainoinen.
Multa kiellettiin kaikki liikunta silloin.
En saanut osallistua sählyyn tai mennä salille.
Mutta sitten ruoka alkoi taas maistumaan ja paino alkoi nousta.
Nyt mä syön normaalisti ja pidän siitä kiinni.
Ei ole enää syömishäiriötä.
Ja mulle sekin riittää että on hyvä kunto ja että kaikesta liikunnasta saa paljon iloa. En todellakaan rääkkää itseäni.
Että nyt en saa syödä tuota ja tuota.
Että nyt on ikuinen herkku kielto.
Herkuttelen aina viikonloppuna ja jos viikolla on pullaa tai kakkua tarjolla niin minähän syön niitä.
Ei saa kieltää ihan kaikkea. Muuten on todella vaikeaa.
Mulle riittää ihan sekin että olen salilla sen tunnin ja teen ne kaikki liikkeet mitä siellä on ja lisään painoja lisää.
Siitäkin tulee voittaja fiilis kun on jaksanut sen tunnin siellä.
Ja hyvä olo.
Mä nautin siitä.
Hyvää musiikkia soi aina taustalla siellä niin sekin auttaa paljon.
Liikunnasta pitää nauttia samalla kun tekee.
Eikä rääkätä itseään.
Sen mä olen oppinut.
Vihdoinkin. Voin sanoa että on paljon helpompaa.
Ja se että on hyväksynyt vartalonsa.
Mä olen hyväksynyt ja olen onnellinen.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.