IRC-Galleria

Käy kerran lain aamu aurinkoon.
Jää viereillein kun sade pilvet saa.
Liikaa lämpöäsi varmaan vereen sain, kun kerran ero pienkikin on haikeaa.

Niin sua tarvitsen, sua mä kaipaan niin.
Sinun rakkautes saa minut pyörryksiin.
Sinne mitään kuinka voin, en kauniimpaa nää.
Kauniimpaa nää, en kauniimpaa nää kesääni milloinkaan.
Turhaan kiertäisin mä maailman, sen tunnustan näin kun viimein sinut sain, olet mulle maailmain.

Sinuun luotan nyt, sä näet sieluni syvyyksiin.
Käteen tartut, kun yksinäistä on.
Suuni peität suudelmiin.
Joskus mietin, kuinka sut löysinkään.
Jokin johdatus toi syliis lämpimään.
Sille mitään en mä voi, en kauniimpaa nää.
Kauniimpaa nää, en kauniimpaa nää kesääni milloinkaan.
Turhaan kiertäisin mä maailman, sen tunnustan näin kun viimein sinut sain, olet mulle maailmain.
(2x)
Olet maailmain.

Kauniimpaa nää, en kauniimpaa nää kesääni milloinkaan.
Turhaan kiertäisin mä maailman, sen tunnustan näin kun viimein sinut sain, olet mulle maailmain.
Olet maailmain.

En oo koskaan viihtyny missään vitun lokeroissa, en tajunnu mitä se oli mut joku tiukoissa rajoissa ahdistaa
Sää oot niin ja sää oot näin ja harvempi omaa lokeroaan kyseenalaistaa, koska ilman lokeroa sulla ei oo paikkaa
Tabula rasa, ota vittu tabuja kasa! Hukassa, turvassa mä kasvan rajoista yli, ei enää pienimielisille en mahdu sinne. On se paskaa. Kerrot et oot hukassa joku pahempi ku vasikka tulee siihen ilkkumaan, nauramaan sun sirpaleille, vittu mä eka ajattelin et mä tapan sen siihen paikkaan. Huomasin että katselin itseäni ennen, samassa tajusin ettei tuo jätkä tajuu vittuukaan. Vitun koulukiusaajat, en kelpaa teille. Tässä kylmäs ilmas ei oo tilaa kasvaa

Mukava ois satuttaa satuttajaa, mut mä vannoin etten satuta enää. Sä näät että kaikki ei oo hyvin, sun tulis avata syli, eikä satuttaa enää. Se itsensä löytää joka itsensä hukkaa. Aina helppo osotella saatana, mutta säkin taidat olla vaan opintomatkalla

Muistan kun ekan kerran löysin omantunnon. Mitä nää ämmät fiilikset on? luulin et oon homo. Mitä vittua sä nyt välität noista hakkaat niinku ennenkin vai ooks sä joku ämmä vai? Noista ajoista ollaa tultu tänne, muistan puiston räkäkännit, osa jäi vetää rännii machomiehinä. Lähdin kotoani karkuu, ku palasin tajusin että mun koti koskaa ollukkaa. Katson aikuista pikkulasta, jos oisin jääny oisin tossa. Särjetty, sirpaleista koottu, kasvukivuista veressä ja hiessä. Se on niin yksinkertaista mutta vaikea tajuta, kaivaa paskan olon alta. Sä tukisit mua ku mä murrun, mä tukisin sua kun sä murrut, ja meillä ei ois mittää hättää

Mukava ois satuttaa satuttajaa, mut mä vannoin etten satuta enää. Sä näät että kaikki ei oo hyvin, sun tulis avata syli eikä satuttaa enää se itsensä löytää joka itsensä hukkaa. Aina helppo osotella saatana, mutta säkin taidat olla vaan opintomatkalla

Heikkouden kautta kuljetaan vahvuuteen, vahvuuden kautta sairauteen. Matti hädissään kyselee onks se nyt ihan normaalia, pelottaa. Normaali on keskiarvo, Matti. Haluatko sää olla keskiarvo Matti? Kelvata muille et sä kelpaa edes itelles, ei tuomita kettää, se voisit olla sinä. Niin monta kertaa joutunu pitää sängystä kii, etten hyppäis parvekkeelta helvettiin. Maksan aiheuttamistani traumoista en edes kehtaa mennä luokkakokouksiin. Puhumattakaan niistä pikkuprinsessoista jotka matkallani turmelin. Joku korkeampi voima heittää mun aivoihin myrskyjä niiden jälkeen oon onnellinen että olen yleensäkki pystyssä, halaan spurgua en vittuile hinttareille empatiat narkkareille alaspoljetuille sorretuille

Mukava ois satuttaa satuttajaa, mut mä vannoin etten satuta enää. Sä näät että kaikki ei oo hyvin, sun tulis avata syli eikä satuttaa enää se itsensä löytää joka itsensä hukkaa. Aina helppo osotella saatana, mutta säkin taidat olla vaan opintomatkalla

Viiltää sanat syvempään
Ohi kiitää tunnit kuin itsestään
Pelko tarttuu äänees ja sanoihin
Se kaikki sattuu

Viiltää totuus sydämeen
Se piirtää kuvamme uudelleen
Lehden selaan, sua tarkkailen
Pelin pelaat sä korttiin viimeiseen

refrain:
Vaikka maailman ääriin mä vuokses sun matkasin
Tiellä kuoleman porteilla helvetin poikkesin
Ei tarvii todistaa mun mitään
se toinen saa sut kyllä pitää
En katso taakseni
Mä elän itselleni

Maahan löit mut polvilleen
Haavat tuskin arpeutuneet
Ylös nousen, niinhän mä aina teen
Suuntaan toiseen, valoon ja huomiseen

refrain

Vaikka maailman ääriin mä vuokses sun matkasin
Tiellä kuolevan porteilla helvetin poikkesin
Ei tarvii todistaa mun mitään
se toinen saa sut kyllä pitää
(2x)

Ja vaikka maailman ääriin mä vuokses sun matkasin
Tiellä kuolevan porteilla helvetin poikkesin
Ei tarvii todistaa mun mitään
se toinen saa sut kyllä pitää
En katso taakseni, ei
En katso taakseni, eiei
En katso taakseni, Mä elän itselleni

Miten niin kaivata voikaan
vain miestä yhtä ainoaa?
<3

Sun luokses ikävä on
niin ikävä etten kertoa voi
kuinka sisälläni suunnaton
yhä kaipuu salamoi
Sun luokses ikävä on
niin ikävä etten rauhaa mä saa
ja tuntuu kuin mahdoton
oisi aamua aloittaa
<3

Enemmän sua kaipasin
mä tänään kuitenkin
kun eilen vielä uskoinkaan
Ja paljon enemmän
mä aina ikävöin
sua päivin öin

En unta saa
valvon vaan
Oot mielessäin
taas päivin öin
<3

Minne paha haudattiin
Sorahtaa laulu ja pakenee täältä, sen itkun kuulen
viiman meren aavain sanoiks muuttaneen
Kirkot, temppelit sille rakensin
petin, kärsin, valhein itseltäni suojelin

Oikeinko rakastin vai kuten lauluissa
korvaten herkkyyttä voimalla, tahdolla

Hiljaisuutta kieleksi luulin
kaiken kuulin muka aina ihan sanomattakin
Etsin suuntaa suunnatonta
ikuisuuden meren rantaan hiekan päälle talon rakensin:

kertosäe:
Minne paha haudattiin
sinne minut haudatkaa

kertosäe2:
Älä mene, älä mene, älä mene nyt kun se tuntuu
pahemmalta, pahemmalta, pahemmalta kuin kuolla kesken
painajaisen, painajaisen, painajaisen jossa ei oo
mitään hyvää, mitään hyvää, mitään hyvää tehnyt kellekään

Nyt taivas hehkuu tulta hautoen, vesi raskas loiskii
syvänteiden päällä pronssinen
Ilma tuoksuin syksyn aavistaa
lento pääskyn muistaa talven tuulet paeten

Elämän henkäyksen takana aukeaa
loputon pelko; se laulajaa ajaa

kertosäe

kertosäe2 (2x)

Emmillä viettääs iltaa. Korttia pelailtu ja kaikkee juteltu...

Teit musta kauniin, sait kaiken tuntumaan
Kuin ketään muuta päällä maan ei oliskaan
Sä viivyit pitkään, mua kannoit unelmiin
Ja ikuisuuden jälkeen arkeen pudottiin

kertosäe:
Kosketus jää, se lämmittää
Kun yksin luotas kuljen pois
Kosketus jää, se lähentää
Vaik välillämme matkaa ois
Ihoni muistaa (ihoni muistaa)
Hetkemme nyt jo päättyneen
Kosketus jää, se sut säilyttää
Sydämessäin

Sain sulta muiston
Se sieluun talletan
Ja kaipuu erostamme
Tekee kauniimman

Yön kylmän ääreen
Jos vielä matkaan teen
Rakkaus kuljettaa mut luokses uudelleen

kertosäe (2x)
Kosketus jää, se sut säilyttää
Sydämessäin
Kosketus jää, se sut säilyttää
Sydämessäin