Olen pyörtynyt mm. yläasteella koulussa kun sahasin tyylikkäästi vannesahalla peukaloa enkä lautaa, veri roiskahti, minä kirosin kuin merimies ja kaaduin tajuttomana lattialle. Opettaja ei ois varmaan muuten huomannu, mutta se tuli moittimaan minua k*rpä-sanan käyttämisestä julkisilla paikoilla.
Eka kerta taisi olla nuorempana, kun oltiin Lappeenrannassa serkuilla käymässä ja mulla oli jalassa ihan uudet ja vissiin ensimmäiset korkokengät mitä ikinä olin omistanut. Juoksenneltiin ympäri satamaa serkkutytön kanssa ja päätettiin oikaista yhden järkyttävän jyrkän rinteen kautta alemmalle kadulle. Koitin tulla tosi varovaisesti alas niiden kenkien kanssa, mutta onnistuin röntyämään niin, että kierin mukkelismakkelis suoraan rikkoutuneen pullon päältä, joka sitten leikkasi jalkapöytäni viiden sentin pituudelta auki. Verta tuli paljon ja mansikkajäätelöt mahassa sai kyytiä. Muistan vieläkin sen tunteen kun huomasin että se jäätelö oli vielä viileää kun se tuli kurkusta ylös.
Nykyään minua heikottaa kaikki pienimmätkin paperiviillot ja annas olla, kun viime vuoden keväällä kävin exäni kanssa makuunissa hakemassa torstai-illan rattoa, ja astuessani ulos autosta ja lyödessäni oven kiinni (kovaa!) tajusin liian myöhään et mun sormet oli vielä sisällä. No, se iskeyty kaameella voimalla mun oikean käden etusormen kynteen se ovi ja mä luulin et mä kuolen siihen kipuun. Sit vihdoin kun sain irrotettua litistyneen sormen oven tiivisteistä ja mentyä sisälle, niin uutuus-hyllyn kohdalla sanoin eksälle et "ota mitä haluat, nyt lentää laatta". Ja lensi. Makuunin kulmalle. Kaikki tämä sen takia et se mustu se kynsi, sinne tuli verta sinne alle ja se oli mun mielestä sit sietämätöntä.
Onhan tää vähän neitiä, mut puolustelen asiaa seuraavilla faktoilla: mä uskallan pitää käärmettä kädessä ja laittaa madon koukkuun kun mennään kalaan. Lisäksi mä pystyn nykyään kuuntelemaan Tonnon, Mikon ja kumppaneiden juttuja punastumatta ja nyppimään itse kulmakarvani. Oon ylpeä itsestäni, oon aika kova jätkä!
