IRC-Galleria

1. Kuka olet?

2. Pidätkö minusta?

3. Milloin tapasimme ekan kerran ja missä?

4. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?

5. Oletko yhä samaa mieltä?

6. Jos saisit antaa minulle jotain, mitä antaisit?

7. Kuvaile minua yhdellä sanalla

8. Uskallatko laittaa tämän päiväkirjaasi ja katsoa mitä mieltä minä olen sinusta?

Hyvää Ystävänpäivää kaikille ketkä elämääni vaikuttavat tavalla tai toisella :)

http://www.youtube.com/watch?v=F8cliWNSM4U

jokseenkin hyvin lohduton sellainen..mutta jokatapauksessa hyvää ja ennen kaikkea rauhallista joulua kaikille

http://www.youtube.com/watch?v=MdOAr_4FJvc


aivan ihana <3

ja taas valvotaan..huomenna taas kiva pvä olla "töissä"..melkeimpä alkais olemaan sama kun valvois suoraan aamuun asti ja katsotaan miten pitkälle näillä mennään, vai mennäänkö

If you wanna try and save me
And take my heart and take me
If you feel you can let go let it goÂ…

Hoidetaan homma Timo, mä vien tän homman himaan.
Ela on pukkina, vartijana kaalimaan. Suurennuslasilla tän mutkikkaan
persoonan, päätä käy tutkimaan riittää mistä kertoa. Vuoristoradassa
hyvässä ku pahassa, oon tän paskan huipul, mut mieli maassa. Taas nousu
johti siihen asti ku just se yks puhelu voi käynnistää vitutuksen. Mustavalkoista
pujotteluu tunnelmasta toiseen, mut se on kai se joka tekee must erikoisen.
Matalapaineen aika, oon taas alhaalla sillon ku täällä sataa niin sataa sit
kaatamalla, mä pidän sadetta, en aio lähtä uloskaan, mut tuska ja tunteet
tuottaa myös tulosta, mielummin käännän tän edukseni, käsittelen asiat ja
selittelen itelleni. Eteenpäin vaan se kompassi on Herralla, nyt tuntuu, että
kaikki draama tulee kerralla, lävähtää niskaan, ylikuormittaa. Suomes ku
olllaan niin lääkkeeks on juomista, mut se on heikko lääke, masennusta ei
poista, noidankehä toinen ruokkii toista. Sille on pantava piste tultava
tolkkuihin. Mä poljin omat jälkeni näihin polkuihin.

Ei sitä osaa pelkää, tässä elämässä
Hetkessä kaikki voi muuttuu
Ei sitä osaa varoo, vahvalla pohjallakin
Hetkessä kaikki voi kaatuu


Kaks sormee suoraan ylös. Jos tää on susta kliseistä tai kornii, mut kuoleman
kuuleminen ei mahu mun korviin, en susta tiedä, enkä tiedä miks mun tekee
mieli kertoo tää, mut:
Sä olit 16 flicka, kaunis ku mikä, porvoolainen primadonna parhaimassa iäs,
just päässy uuteen kouluun, kaikki niinkuin pitää, seuraamas isäs jalanjälkii.
Mulle naapurintyttö siit keltasest talost, oikee yläikkuna jos oli aina valot.
Olit se järki päässä, mikä multa puuttu, ainaki multa puuttu, en muista tiedä,
mut muistan vielä, ku eilisen ku nähtii, käytii katoo Titanic sit katottiin tähtii
. Sult aina oppi jotain, ainaki tunnepuolel, sit yks aamu kuulin sun kuolleen.
Se oli kai vähä tai no sillee sekotti mun pään. Sun kuolemisen tajumiseen
meni varmaan viikko, olin ihan kujal nappulat hukassa, vuodenpäivät jouduin
itteni kaa painii, niin paskan etten pystyny tuleen sun hautajaisiin,siitä pyydän
anteeks. Sydämes reikä, olin potkimas kivii ja hakkaa päätä seinään.En vaan
ymmärtäny, tuskin olin ainoo. Täällä kaipaa sua Aino ja muut. Sun kuolemal-
les ei mitään syytä syytä nähty, olit omas sängys, sydän vaan pysähty.
Niin se kai menee, äänet vaan vaimenee. Vesi tipois otsal, multa se Aamenen
Kaikil salee sama toive, ku vaan näkis kerran. Koko sydämellä kaivaten
Timo Juhani Snellman.