Kukapa ei olisi edes joskus toivonut hartaasti, että olisipa rahaa kuin paskaa? Silloin vois tehdä ihan mitä vaan, ostaa mitä haluaa ja kaikki ongelmat katoaisivat kuin pieru Saharaan. Sitä tuskin kukaan voi kieltää etteikö raha ratkaisisi monta ongelmaa. Jos ei olisi rahaa niin miten me selvittäisiin? Tarvitaanhan sitä rahaa ruokaan, laskuihin ja muihin elinkustannuksiin.
Mutta entä kun peruselintaso ei enää riitä? Mitä enemmän rahaa on, sitä enemmän sitä haluaa lisää. Haluaminen ei lopu. Kun yksi tavoite on saavutettu, löytyy varmasti toinen vieläkin suurempi. Ja kun varat eivät siihen riitä, täytyy ottaa voimakeinot käyttöön. Tämähän on kaikille tuttua juttua, loput voi lukea historiasta. Minkä takia sotiakin käydään? Sanomattakin selvää. "Se jolla on kultaa, on valta. Se jolla on valta, tekee säännot" ja niin edelleen.
Mutta millä hinnalla pyritään omaan tavoitteeseen? Ympäri maailmaa saa kuulla uutisia kuinka ihminen tapaa toisen rahan vuoksi. Olipa se sitten vaikka kymmenen euron maksamattoman velan takia, puukotetaan kaveri ja heitetaan jokeen. Tai tapetaan isäukko muttei kerrota siita kenellekään. Nostellaan vaan varoja pankkitililtä ja toivotaan ettei kukaan huomaa rappukäytävän karmeaa hajua joka tulee rakkaan isävainajan asunnosta. Esimerkkejä on lukemattomia. Kun tätä asiaa jää miettimään, kuinka moni teistä voi sanoa luottavanne ystäviinne, perheeseen tai edes sukulaisiin?
Itse olen tullut siihen johtopäätökseen että raha on kaiken pahan alku ja juuri. (Nyt joku siellä tietokoneen toisessa päässä jo huutaa "tekopyhä"!!) No joo, pakko myöntää etteikö itseäkin houkuttelisi saada vaikka lottovoitto. Vitsi mitä kaikkea kivaa sillä rahalla vois tehdä! Mutta kun asiaa alkaa miettiä tarkemmin niin liittyyhan siihen riskejäkin; ystäviä ei voi erottaa enää rahanahneista, saa pelätä että minut listitään ja rahat viedään tai muuta yhtä kivaa. Taidanpa jättää lottoamisen väliin tällä kerralla. Vaikka tuskin se minua pelastaa jos on niin mennäkseen. Kuitenkin lompakossa saattaa olla hurjat kaksi euroa jonka vuoksi saatan jo tulla tapetuksi.
Onko ihmisen mahdollista kulkea niin sanottua "Kultaista keskitietä"?
Olla tyytyväinen siihen mitä jo on eikä miettiä mitä vielä puuttuu?
Päästä irti kullannälän kierteestä?
"And I blame this world for making a good man evil
It's this world that can drive a good man mad
And it's this world that turns a killer into a hero
Well I blame this world for making a good man bad."