Olen pirun väsyny ja kiukkunen.
Kapinoin matikkaa vastaan. Mihin sitä oikeestaan ees tarvitaan. Tuskin tulen koskaa sanomaan
"Hmm. Mitäköhän tämä maito tölkki nyt maksoikaan. Taidankin laskea sen lineaaristen yhtälöiden avulla."
Siispä tämän seurauksena uusi teoria matikan synnylle.
Olipa kerran pieni poika nimeltään Pythagora. Tämä oli koulukiusattu kuten muut koulun hiukan typerämmät pojat. Eräänä päivänä hän meni isänsä kanssa töihin pyramidien rakennus työmaalle. Täällä hän sai huippu idean katsellessaan kääröjä pöydällä. "Ahaa. Jos väitän että a toiseen + b toiseen = c toiseen. Elikkäs kolmion pisin sivu on kaksi lyhyempää yhteen laskettuna ja kerrottuna itsellään. buahahaa tämähän on nerokasta!" Näin siis pikku Pythagora meni kouluun ja kertoi tämän opettajilleen jotka äimistyivät pojan neroudesta, eivätkä uskaltaneet väittää vastaan. Ja niin Pythagora eli nerona elämänsä loppuun asti... Sen pituinen se.
Mitä voimmekaan päätellä... Einstein ja muut nerot olivat hiukan jälkeen jääneitä. Jotka keksivät matikan kiusatakseen muita. Onnistuvat siinä vielä kuolemansa jälkeenkin.
Ps. Yön ritarista viikko <3