IRC-Galleria

Nellistä ja Mimistä on tullut parhaat ystävät <3

Sulo kotiutuu huomenna ^.^

Vaik itseänsä keränny monen monta kertaa
mut nyt sen vasta tajuaa et elämää voi muuttaa
vaikeist asioista tullu yllättävän helppoo
Ja elämästä löytyy jotain eikä tunne pelkoo
Vaik masennuksen ohi ponnistanu tietämättä
Nyt tiedän määränpääni, en vaan pysty päättään
Niin monta kuvitelmaa ollu tästä elämästä
Mut elämä sen näytti ettet päätä itse tästä
Vaik vaeltanu pimeydessä ilman määränpäätä
vihdoin jaloillansa pystyy itse suunan määrään
Valo tunnelissa kertoo, että jaksaa jatkaa
Elämästä löytyy jotain minkä takii jatkaa
Vielä kerran katsoo taakse mutta nyt on pakko
lähtee eteenpäin ja toivoo että pystyy tarpoon
Vaik menetykset sydämessä tulee painaan aina
Mut nyt on pakko lähtee ennen ku on vainaa

Ajatukset tulevasta viiltää sisimpääni
On ennenkin masentanu mut silti pidin pääni
Ja kuvittelin että tulevaisuus olis valoisa
Ja pahat henget sisältäni lopulta voin karkoittaa
Nyt en ees tiedä mitä onni enää tarkoittaa
Ainoo valo pään sisäl on mielen myrskyn salamoista
Paperi ja kynä enää ainoot parhaat toverit
Siihen asti kunnes mustat varjot valtaa oveni
Ja peittää mut pimeyden viitalla
Kävelen kaiteella elämäni sillalla
Pitää vaan varoo ettei alta jalka lipee
Sillä sillon kipu loppumaton valtavana kitee
Ainoot portit jotka enää näen ovat nytten auki
Ne on hautuumaan portit jotka on kaukana kauniista
Sinänsä sillä en pidä täst
Koska tiedän että ku lähden ei ole kukaan kiinni pitämäs

Hei unohda kaikki ne typerät haaveet
unohda kaikki ne lupaukset
joka ikinen sana, joka ikinen katse
niin sinun tulessa totuus palaa

Hei unohda kaikki ne ruusuiset lauseet
hei unohda kaikki ne unelmat
joka ikinen sana, joka ikinen kuiskaus
niin sinun tulessa vain totuus palaa

Puhelin toiminnassa taas . :)

ajattelin eilen taas liikaa
ja sairas yö, taas haastoi riitaa
se tunki sinusta kuvia siihen eteeni ilmaan
miten muka voisin sinut unohtaa?

tarvitsen sinua kuin kuolema tappajaa ja kuin unelmat haaveitaan
mutta sulle riitti sinuutesi unelmat joita et koskaan saa
tarvitsen sinua kuin rakkaus tunteita kuin ikuisuus aikaa
mutta sulle riitti kylmyytesi lämpö jota et koskaan saa

sä sanoit et, "hei ei kai tästä mitää enää tuu"
sä olit silloin niin ärsyttävän varma
et sait mut tuntemaan jotain uskomatonta vihaa
lupasit kaiken muttet antanu mitään
mut hei, ei se mitään kyl mä kestän, mies kestää
hei, muistaks sillon ku oltiin siel mökil
silloin sä annoit mun rakastuu sinuun
viel ku sussa ois lukenu "hei rakastu muhun"
samalla sä kelasit et toi jätkä on ilmaa mulle, vitut en ollu ees ilmaa
sä viel kehtasit hymyillä mulle ja sanoo kaikee paskaa mitä et tarkottanu
Tajuuks sä vitun idiootti että mullakin on tunteet
tuskin tajuut, eihän sun äidinkieles ees tunne sanaa tunne
tajuuks sä vittu, et mua ei oo tehty mikskään vitun leikkikaluks
sä halusit tulla taas mun luo et voisit taas satuttaa mua taas eiks niin? hä?
mua ei kukaan koskaan enää satuta, ei koskaan, vittu koskaan..

tarvitsen sinua kuin kuolema tappajaa ja kuin unelmat haaveitaan
mutta sulle riitti sinuutesi unelmat joita et koskaan saa
tarvitsen sinua kuin rakkaus tunteita kuin ikuisuus aikaa
mutta sulle riitti kylmyytesi lämpö jota et koskaan saa

Jos olet ihmetellyt, miksi pyörin usein kuin väkkärä,
vastaus tulee tässä:
Vähän aikaa sitten havaittiin , että minua nuorena vaivannut
ADHD on muuttunut ilmiöksi nimeltä ITTVH - Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden
Vajaus Häiriö.
Näin se ilmenee:
Päätän pestä autoni. Lähtiessäni kohti autotallia
huomaan postia eteisen pöydällä. Päätän selata postin läpi ennen kuin
menen pesemään autoa.
Tarkistan myös puhelimen vieressä olevat postiin menevät
kutsukortit. Laitan autonavaimet pöydälle ja rypistän roskapostin
roskakoriin, joka on pöydän alla.
Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä.
Niinpä päätän laittaa
kutsut takaisin pöydälle ja käydä
tyhjentämässä roskakorin. Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos ja
roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin
laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla laatikkoon.
Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan,että jäljellä on vain
yksi postimerkki. Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa
työhuoneessani, joten lähden kohti työpöytääni, jonka päällä
huomaan kokistölkin, jota olin ollut
juomassa. Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi kokista pitkin
pöytää, siirrän sitä hieman syrjään.Huomaan , että kokis on
alkanut hieman lämmetä ja päätän viedä sen jääkaappiin.
Matkalla jääkapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa pikaista
kastelua.
Lasken kokiksen ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini, joita olen
etsinyt koko aamun. Ajattelen, että on varminta viedä lasit
työpöydälleni heti sen jälkeen kun olen kastellut kukan. Lasken lasit
takaisin ikkunalaudalle ja
menen täyttämään kastelukannua kun siinä samassa huomaan TV:n
kaukosäätimen. Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle. Tajuan, että illalla
katsellessani telkkaria tarvitsen kaukosäädintä, mutta todennäköisesti en
muista, että se
on keittiön pöydällä, joten päätän
viedä sen oikealle paikalleen kunhan vain ensin kastelen kukat.
Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läiskyy
lattialle. Joten, laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja
haen pyyhkeitä, joilla
kuivaan läikyttämäni veden.. Matkalla liinavaatekaapille
yritän muistaa mitä olin tekemässä.
Päivän lopuksi: autoa ei ole pesty, kutsuja ei ole postitettu,
roskista ei ole tyhjennetty, lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla,
kukkia ei ole
kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä television
kaukosäädintä saatikka lasejani, enkä muista minne olen
laittanut autonavaimet. Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole
hoidettu tänään, olen todella hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko
päivän ja olen todella väsynyt. Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma ja
aion hankkia apua,
mutta ensin tarkastan sähköpostini.....

Meillä seistään hetkittäin ilman tukea <3

Ei saisi ajatella näin, mut se ei oo ainoo, mitä teen väärin.

Kun uni haparoivin sormin luomet yhteen sulattaa
tulet mieleen huolettomin askelin
On jälleen kesäyö ja rannan tuoksu tihkuu kuusamaa
hymyilet taas niin kuin silloinkin
En enää muista kasvojas tai mitä mulle sanoitkaan
mutta muistan miten katsoit
miten sait mut hehkumaan

kertosäe:
Kun katsoit minuun
kaiken muun mä unohdin
Kun katsoit minuun
vain sinun olla halusin
Kun katsoit minuun
sytyin sylissäs ja paloin
Silloin rakastaa sua aloin
kun sä katsoit minuun hetken niin

Mä saatan nähdä jälleen kuinka juokset mereen nauraen
ja kun käännyt valo saa sut säihkymään
Sä olet nuori täynnä voimaa katsot minuun kutsuen
en estele tuun syliis sykkivään
En enää muista vuosia
oot tässä unen verran vain
enkä kadu sitä koskaan
mitä sinulta mä sain

Kun katsoit minuun
kaiken muun mä unohdin
Kun katsoit minuun
vain sinun olla halusin
Kun katsoit minuun
sytyin sylissäs ja paloin
Silloin rakastaa sua aloin
kun sä katsoit minuun hetken niin

Ei mikään muu voi merkitäkään enempää
sen katseen tuntu tuskin koskaan häviää

Kun katsoit minuun
kaiken muun mä unohdin
Kun katsoit minuun
vain sinun olla halusin
Kun katsoit minuun
sytyin sylissäs ja paloin
Silloin rakastaa sua aloin
kun sä katsoit minuun hetken niin

♥