Mä lopetin pianotunnit musiikkiopistolla.
Mulla ei oo vuosikausiin oikeen ollu motivaatiota harjotella soitoläksyjä ja oon joululomasta asti miettiny, että haluaisin lopettaa. Mä en vaan jaksa enää niitä kaikenmaailman menuetteja ja sonatiinejä. Soittelisin niin paljon mielummin jtn ihan muuta..
Menin soittotunnille ihan normaalisti, mutten tällä kertaa ottanu takkia pois. Sanoin Lealle (soitonopelle, jolla sattuu olemaan sama nimi) että haluan lopettaa. Se kutsu mut luokkaan juttelemaan.
Keskustelun päätteeksi tultiin siihen lopputulokseen, että se ilmottaa mun lopettamisesta vasta huomenna kansliaan, jos vaikka muuttaisin yön aikana mieltäni. Se on kyllä erittäin epätodennäköistä.
Toivotettiin hyvät jatkot ja mä lähdin itkien pois. On tosi vaikeaa päästää irti asiasta, joka on ollu osa mua jo kohta 10 vuotta.. Päätin siinä kotimatkalla, etä tämä on viimeinen kerta kun mä itken jonkun typerän soittimen takia.
Vaikka nyt on vähän haikea fiilis, niin kuitenkin musta tuntuu kuin raskas paino olis nostettu pois mun päältä. Nyt saan soitella vaan itselleni. :)