IRC-Galleria

3h hereillä, ja jo väsyttää. Tulitikut silmäluomiin tukipuiksi ja kahvikuppi vasempaan käteen. Raikas ulkoilma voisi auttaa, jos muut ihmiset olisivat ymmärtäneet jäädä sisälle.

Herätys klo 14.10
hra. M:stä tuntuu joutsenelta,jonka jalat ovat jäätyneet kiinni lampeen, koska ei ymmärtänyt tai jaksanut nousta lentoon ajoissa. Yöllä hän näki unta jossa häntä jahtasi suuri joukko mehiläisiä joiden pistimet muistuttivat teräviä, kiiltäviä nauloja. Hän juoksi pakoon kuin ammus kiitäen pitkin järvelle johtavaa tietä,mutta parvi perässä ei antanut periksi. Viime hetkellä hra M ehti sukeltaa läpi aaltoilevan pinnan ennen kuin ensimmäinen vaapsahainen ehti tuikata pistimensä hänen selkäänsä tai pakaraansa. Kumpaan Vaapsa tähtäsikään,siitä ei ollut aikaa ottaa selvää.

Mutta kuten usein vaara seuraa toistaan ja hra M hyppäsi suoraan surman suuhun. Järvi kuhisi suurisilmäisiä piraijoja joiden sahalaita-hampaat näyttivät veden kelmussa suurilta tappokoneilta joiden rinnalla Vaapsahaiset piikkeineen olivat vaaleatukkaisia enkeleitä joiden surina kuulosti, näin jälkikäteen ajateltuna, harpun soitannalta.
Yht`äkkiä tapahtui jotain ihmeellistä. Kuului kuin jossain olisi hakattu rumpua säännöllisessä rytmissä, kaikki piraijat siirtyivät, kuin yhteisestä päätöksestä, kahteen suoraan riviin ja niiden keskeltä ui kaikista suurin piraija kruunu päässä ylväästi liukuen hra M:n eteen. Hra M odotti, ja odotti...Rummutus voimistui ja rytmi tiivistyi. Kohta ääni ei ollut enää rummutusta vaan jatkuvaa huminaa, joka jatkoi vain voimistumistaan. Suuri piraija valmistautui avaamaan suutaan ja kuten hra M arveli, julistamaan tuomionsa. Mutta yllätys oli suuri, sillä suurimman piraijan avatessa suunsa sieltä ei paljatunutkaan, kuten hra M pelkäsi, kiiltävää hammasrivistöä, vaan läpinäkyvää kalvoa muistuttava kupla joka kasvoi kasvamistaan, kunnes hra M huomasi olevansa kokonaan sen sisällä. Samassa kupla oli imaissut hänet kokonaan sisuksiinsa ja alkoi vetää häntä mukanaan ylöspäin. Piraijat jäivät, kuin paikoilleen jäätyineinä, tuijottamaan hänen peräänsä, jotkut heistä vielä suu auki.
Pintaan osuessaan kupla poksahti kuin ilmapallo olisi osunut neulaan, kuului vain sormien napsahdusta muistuttava ääni. Siihen hra M heräsi ja katsoi kelloa ja huomasi, että päivä ei ole enää alussa, mutta sitä on vielä jäljellä.

Tänään hra M söi ilmaista ruokaa ja nautti tuopillisen kylmää,vaahtoavaa olutta. Sen jälkeen hän koitteli varovaisesti sormillansa sisäelinten paikat kehossaan ja totesi niiden olevan vielä suht`koht kohdillansa. Hän huokaisi tällä kertaa helpotuksesta ja painui metsästämään unta lakanattomassa sängyssään.
Huomenna asiat voivat olla jo toisin.
Viikonloppu on kuitenkin kuin auto, sitä ei koskaan tiedä milloin se jättää matkalle.