IRC-Galleria

Uusi vuosi, uudet kujeet ja jälleen paskamainen ja elämää halveksiva kommentti tänne kaikkien luettavaksi ja pällisteltäväksi.

Mitä on tapahtunut sitten viime vuoden vaihteen? Mikä on muuttunut fundamentaalisesti elossani ja olossani sitten noiden maagisten ja kuohuviinillä kyllästettyjen hetkien joiden aikana vanha vuosi kuoli ja uusi otettiin vastaan kädessä räjähtävän paukun kera?

Eipä paljoa mikään.

Hommat rullaavat yhä etiäppäi, työttömyys on yhä siunaus sekä vaiva, yhä sitä musiikkia jaksaa tehdä (kohta pitäisi olla tulossa taas työnnäytettä pihalle) ja meikäläinen hengittää vieläkin. Ja silti tuntuu että kaikki on toisin...

Ystävyyssuhteet katkeavat kitkerästi heti vuoden alusta, uusia syntyy spontaanisti, halu rakastaa jäytää yhä hereillä vietettyjä tunteja mutta tällä kertaa jotenkin erilaisena. Määrittelemättömänä kuten aina mutta silti ah niin kohdistettuna. Vanhat haavat umpeutuvat ja uusia kaiverretaan naskalilla.

Ihmiset muuttuvat. Tämän todistin kun tapasin vanhoja luokkatovereitani ala-asteen ajoilta. Jotenkin kyseisten ihmisten kanssa puhuessani tuntui kovin paljon nuoremmalta. Kuin aika olisi pysähtynyt ja sitä oltaisiin taas viisitoistakesäisiä koltiaisia. Vähän kuin silloin kun viimeksi tavattiin. Taikka vielä nuorempia. Ja silti kaikki tuntui olevan erilailla. Jotkut suorittavat sivaria para-aikaa, jotkut olivat lähdössä armeijaan. Ja kaikki kummastelivat että "miten sinä noin paljon olet muuttunut? Tämän on ihan kummallista" ja samalla wanhan ja hyvän kaverini niskaan satoi kommentteja joissa ihmeltiin sitä miten hän ei ole muuttunut lainkaan viimeiseen kymmeneen vuoteen. Sentään jokin tuntuu olevan ikuista tai ainakin ajan hammasta kestävää.

Ihmiset oppivat uusia asioita kovinkin helposti. Kitaran ostettuani tuntui kovin turhauttavalta saada ääniä niistä kuudesta kielestä pidettyäni puolen vuoden tauon tiluttamisesta. Ja muutaman viikon kuluttua kyseinen soitin tuntui taas parhaalta kaverilta. Syntetisaattorien ihmeellinen maailma tuntuu nyt myös toiselta kodilta ja kaukana ovat ne ajat jolloin halveksuin kokonaan koneilla tehtyä musiikkia. Nyt se tuntuu hienolta, kokeilevalta ja jotenkin sielukkaalta. Ei samalla tavalla kuin orgaaninen musiikki. Se on kylmempää. Ehkä se kuvastaa hyvin sitä miten omassa päässä ja sydämmessä tapahtuu asioita.

Uusia kenttiä valloitetaan, ehkä jopa pienen pakon edessä. Huomasin että yht-äkkiä olinkin osana Pasilan rokkitoimikuntaa joka alkoi järjestellä keikkoja ympäriinsä. Kauheaa kiirettä ja panikointia joka jatkuu vieläkin. Nooh, eipä sille voi mitään, asian eteen teemme parhaamme. Kiire tuntuu kovin ikävältä, kauhealta ja väsyttävältä. Pitäisi ehtiä, pitäisi tehdä mutta kertakaikkiaan ei vain tunnu aikaa riittävän. Tulee kovin voimaton olo jolle ei vaan yksinkertaisesti voi mitään. Se on turhauttavaa ja ikävää. Pitäisi tehdä kompromisseja mutta samalla pyrkiä parhaaseen mahdolliseen tulokseen. Ei hyvä, ei todellakaan. Mutta tästäkin selvitään onneksi.

Kuten sanottu, ah ja uh mitä elämää. Jos alkuvuosi on tälläinen, en malta odottaa kauhunsekaisin tuntein mitä loppuvuosi tulee tarjoamaan.

-varoitus, tämä on mainos-

Mistä on ne epätasapainoiset tyypit tehty jotka soittavat Anal Cuntissa? Samasta aineksesta kuin ne muutkin jotka eivät nuku kolmeen tai neljään päivään ja alkavat saada äärimmäisen outoja ja jopa tyhmiä ajatuksia päähänsä.

Pakkohan tätäkin oli sitten kokeilla. Valvotaan ja ryypätään pienen putken verran ja sitten aletaan toteuttaa niitä tyhmiä ideoita mitä päähän tulee.

Mitä siitä sitten loppujenlopuksi tulikaan pihalle? Veristä, mössöistä ja hupaisaa grindcorea. Menkääpäs kuuntelemaan sitä: http://www.mikseri.net/rektaalikultti
Siellä se odottelee että voi aiheuttaa pysyviä aivo, - sekä korvavaurioita.

Niin ja onhan tuo joulukin tulossa...sääli snänsä, koska tässähän on enää parisen viikkoa aikaa viettää pikkujouluja. Siis enää 16 pikkujoulua jäljellä. Voe paska. Pitääpä lopettaa koneella lusmuilu ja alkaa kittaamaan oikein kunnolla.

Ehkä sitten kestää sukulaisia sen yhden päivän verran. Ehkä sitten kestää jouluradiota ja jumalanpalveluksia joita tuputetaan joka tuutista ja hornasta.
Ja kyllä - olen niin truuiivil että ei sellaisia jaksa.

Lueppas edellinen entry ennen tätä.
Siis juuri se missä selitetään miten tylsää on.
Luettu? Nonii.

Kroppa on mustelmilla, sitä se metalli teettää. Tai oikeastaan ne kymmenen tyyppiä moshpitissä jotka tulee kyynerpäät eellä päin. No, hauskaahan se on - tuli itekkin niitä sitten taottua takasin. Tasapaino pysyy.

Irkissäkin on eloa.

Koneella uutta pornoa.

Pepsiä jääkaapissa (sitä kusenmakuista kamaa) ja se on kylmää. Goldenshowers (tässä tapauksessa Brownshowers) roks. Tai sinne päin.

Voisiko mennä paremmin?




*sigh*

Elämä ostetaan tai vaihdetaan kuluneen ja rupuisen tilalle.
Rahaa ei tosin ole, mutta vaihdossa saat vaikka purkin tonnikalaa, naapurien kersan ja miun mutsin. Ja mummin. Tai no oikeestaan saat jo kaks purkkia tonnikalaa jos otat miun mummin.
-kiitos-

Lukekaa otsikko.
Lukekaa se uudestaan
Ja vielä kerran.

Elkää odottako sisältöä tältä merkinnältä, kunhan sormiani liikuttelen kun irkissä eivät osaa kirjoittaa. Pitäähän sitä ollan nivelten notkeina jos vaikka pitäisi alkaakkin kirjoittaa jotain pitempää juttua taikka nopeasti vastata johonkin viestiin.

Enemmän huolettaa se että ei ole mitään tekemistä.
Ehkä väännän volyymit kovemmalle ja huutelen hyvien kappaleitten perässä ja tahdissa ja leikin olevani oikea muusikko.

Helevetti että jaksaa olla tylsää.

Tälläinenkin sitten piti mennä kehittämään. No tottakai tätä pitää testata, onhan se vaan loogista että ihmisapina haluaa uusia leluja joilla leikkiä.
Asiaan. Tänään ei tapahtunut mitään. Ei sitten niin mitään. Tuli tuijotettua tuntitolkulla animea. Siinä se. Elämäni sisältö on muuttunut jo niin kovin köyhäksi että sitä alkaa miettiä onko tämä sitä elämään.
Eipä ainakaan ole krapulaa huomenna, mikäli jotain lohtua tilanteesta pitää kaivaa.
Sen sijaan tällä viikolla pitäisi repiä studiokamat naftaliinista ja nauhoitella jotain. Riffejä pyörii päässä enemmän kuin kärpäsiä korsolaisen vessassa ja niitä olisi hyvä saada sieltä pois, muuten ne katoavat ja sitten vasta jaksaakin vituttaa.
Ei muuta ku hommiin, mikäli jaksaisi.
Laiskuus on ihmisen perusluonne, ainakin minun.