IRC-Galleria

"Hei, odota hetki" kuuluu pieni ääni takaa

käännyn ympäri, ei siellä ketään ollutkaan.

Mutta silti tunnen jonkun lähelläni ja kaipaan häntä

vaikka en häntä näe enkä ymmärrä.

Voin vain kuunnella ja toivoa että joskus ymmärtäisin

ja jopa hänet näkisin..

Tanssivat jalat, vievät kädet.

Kuulevat korvat, sävelet suuret.

Lantio taipuu taipumistaan, vailla huolta ollenkaan.

Jokin silti vaivaa, rytmi on outo.

Miksi sää on näin leuto?

Vihdoin sen tajuan ja näen.

Tämä on tanssi viimeinen, kumppanina kuolema.

"Identifying the bodies which are decomposed,
dismembered, skeletonised pose very serious
problems. We've had many cases in this
department where a body has been found
in pieces, or decomposed, and we've been
able to put things together. Yes, the head,
the upper part of the body,
in a very badly decomposed state..."

Säröjä kuin lasissa, on hauraassa mielessä.

Yksi väärä teko, yksi uusi särö.

Kunnes niitä on liikaa ja hajoaa lasi, kuin myös hauras mieli.

Hiljaisuus opettaa arvostamaan kuuloa.

Pimeys opettaa arvostamaan näkökykyä.

Mutta opettaako suru arvostamaan rakkautta?