Myös huomata kokeneesi samoja ajatuksia. En ole viisas, en ole hyvä kirjoittaja. En tarkoita mitään tiettyä asiaa taikka tekijää. Lukija jättää tekstin omaan arvoonsa.
Hyväksytkö epätäydellisen epätäydellisyyden,
eihän kukaan ole täydellinen, joten jätätkö toisen
syyttämättä. Hyväksytkö ihmisen?
Osaatko olla käyttämättä tilaisuuden jos aika on väärä,
osaatko odottaa vai oletko kärsimätön?
Minä ainakin olen kärsimätön ja tiedän, se pilaa kaiken.
Se on suurin ongelma mitä kohdataan jatkuvasti.
Ymmärrätkö sanan ei ilman sanomista, taikka kyllä
sanan vain katsomalla ihmistä, aavistatko
ihmisen tunteet vain hänen äänestään eleistään?
Kun et hymyile, mikä saa sinut nauramaan, mikä
tuo naurun huulillesi, tai mikä toi?
Oletko nähnyt kuinka tavarat leviävät ympäri olohuonettasi asuntoasi,
hylättynä kuten usein ihminen on hylätty.
Osaatko kertoa totuuden, vaikka tietäisit tai luulisit tietäväsi reaktion,
vai piilotatko totuuden? Vaikka luultavammin jos kaikki on oikein saat anteeksi, aikanaan.. voit vain odottaa.
Jätätkö ajan pois elämästä, lopetatko joskus ajan perässä juoksemisen kuolemaasi saakka?
Kaipaatko jotain tiettyä asiaa mutta et voi kertoa sitä, taikka jätetäänkö sinut kuulematta.
Oletko huomannut että joskus joku antaa sinun jäädä nukkumaan vaikka joutuisi itse lähteä ja toivoo parastasi?
Huomaatko ikinä heränneesi tilanteesta josta olit uneksinut, minä ainakin.
Unissa on vain ongelma että ne voivat loppua käsittämättäsi etkä pääse palaamaan.
Joudut hyvästellä sen ja toivot sen palaavan, mutta samalla itse palat.
Syksyn saapuen kävelet ja huomaat muistelevasi eilistä, ja viime hetkeä.
Kylmän viiman palatessa ja saadessa sinut tuntemaan kylmän henkäyksensä, huomaat ehkä kaipaavasi.
Ja muistat että oli liian myöhäistä pyytää anteeksi ja muuttua.
Muistat tarinan jota et voi kertoa, koska se on henkilökohtaista.
Kunnioitat ja tiedät mistä on kyse.
Omalta osaltani: Anteeksi.
