Tämän huitelin läpitte parissa päivässä ja seuraa tiukka tuomio.
Ensimmäisenä pelissä kiinnitti huomiota kökköihin naamoihin. Toki polygoneja oli kylliksi ilmeiden luomiseen ja muuta, mutta imo esim. Silent Hill 3:ssa on paremman näköset naamat ja kyseinen peli on perhana ps2:lle. Varsinkin puheessa näkyy naamojen karseus. Ehkä yrittävät liikaa ilmeillä.
Mutta ei hätää! Siihen tottuu. Minäkin totuin.
Jahka peli pääsee kunnolla vauhtiin ja päästään tutkimaan Firenzeä, niin sitten se riemu vasta alkaakin, laaja ja yksityiskohtainen kaupunki on erittäin mukava tutkia(ainakin aluksi) ja pelin kuluessa, muutkin kaupungit käyvät tutuiksi hyvin viihdyttävissä merkeissä.
Peli etenee mukavalla temmolla ja tarinakin on tarpeeksi mielenkiintoinen eli sitä jaksaa seurata tuntejakin putkeen. Ainoan kerran teki mieli lopettaa kesken tilanteen oli ihan lopussa juuri ennen loppukoitosta, mutta onneksi en lopettanut.
"Hahaa, you found another one! How exciting!" Leonardo Da Vinci esiintyy pelissä ja hän on aika gei.
Sit valittamisen aiheita jos keksisi.
Kovatempoisessa kattojen läpijuoksussa saattaa päähenkilömme vahingossa hypätä jonnekkin minne sitä ei haluaisi ja tästä seuraa yleensä kuolema. Ei kivaa. Toki tuosta selvittäisiin pelkällä maltilla, mut vauhdin huuma :<.
Välillä myös framerate laskee ronskisti aiheuttaen armottoman jögäämisen, mutta harvoin se paria kolmea sekunttia kauemmin kestää.
Välillä peli bugaa myös jännästi. Esimerkiksi pari kertaa äänet on kadonnu osittain(puhe ja musa kadonnu ja suurin osa ääniefekteistä kans), vihollisten tilaa näyttävä mittari on jäänyt ruudulle iäisyydeksi, tehtävissä joissa jäädään johonkin kohtaan odottamaan, että vaikkapa palkkasoturit saapuvat paikalle, joutuu odottamaan minuutteja koska palkkasoturi on jossain seinän takana kävelemässä sitä päin ja ite pystyy liikuttaan vaan kameraa.
Muuten peli on kaikin puolin kompakti ja vekkuli pelata. Nii ja loppu oli aika "What the fuck?"
EDIT: Bartholomew on kovin jätkä tuossa pelissä!