IRC-Galleria

Se on hyvä levy.



Yllä maistiainen.

Kruisin' niinkö Iceberg Slim~

Mungola

Mungola

Iha jees.

I has it.

Joudun mennä kuultavaks käräjille enkä millään jaksais. Vitun yli-innokkaat syyttäjät ku eivät jaksa kuopata loppuun asti puoliks kuopattuja juttuja.

Kävin keskustelua kaverini kanssa One Piecen uusimmista käänteistä Internetin välityksellä ja keksin lennosta suhteellisen mielenkiintoisen teorian, jonka päätin jakaa kaikelle kansalle.

LOLOLOLOLOL SPOILEREITA JOS ET OO AJAN TASALLA LOLOLOLOL

Uusimmassa luvussa (641) käy ilmi, että Hodyllä on jokin salainen motiivi tekojensa takana eikä suinkaan silkka ihmisviha kuten on tähän asti annettu ymmärtää. Käy ilmi mm. tässä sanattomana ja myöhemmin tässä jätetään mehukas cliff hanger.

Teoriani pohjautuu erään toverini villiin heittoon siitä, kuinka Hody olisi tuleva Olkihattu ja nähty flashback olisi Hodyn flashback. Toki kuulostaa suhteellisen kreisiltä tähän mennessä esitetyn pohjalta, mutta tämän viikon luku muutti kaiken. Hodylla on jokin muu motiivi tekosiinsa ja nyt seuraa mehevää spekulaa siitä, mitä kaiken taustalla on.

Heitin keskustelukumppanilleni, että "salee hodyn todellinen minä on jotain joka antaa anteeksi hänen tekojaan ja sit se otetaan messiin.". Tämä sai aikaan armottoman ajatusvyöryn, jonka tiivistän seuraavasti.

Kuningatar Otohime käski Hodyn ampua hänet ja antoi Hodylle samalla jatkotehtävän, jota Hody paraikaa suorittaa antaumuksella. Otohime toimitti Hodylle myös Energy Steroideja varmistaakseen tehtävän toteutumisen. Hody tietoisesti otti yliannostuksen, jotta tehtävä varmasti tulee suoritettua. Onhan Hody uskollinen kuningatarelleen. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan, koska Vander Decken kaikessa sekopäisyydessään tunki kapuloita rattaisiin, eikä Olkihattujenkaan paikalle saapuminen edesauttanut asiaa juurikaan.

Siinä tiivistä spekulaa. Asioiden selittely tapahtuu toki parin sivun - max luvun pituisella flashbackillä, joka antaa uuden avartavan näkökulman aiempaan flashbackiin.

Ja sitten suurin kysymys, mikä tästä nyt varmaankin herää. Miksi Otohime näin tekisi?

Vastaus:

Otohime kusetti, et neuvottelut maailman hallituksen kanssa olisi mennyt hyvin ja esitti asioiden olevan hyvin, mutta todellisuudessa ulkomaailma uhkasi Nereidisaarta ja ainoa keino saada maailman hallitus leppymään olisi Otohimen kuolema. Esiin astui linnankaartin kunniallisin soturi Hody Jones, jolle Otohime uskoi tehtävän hoidettavaksi. Lisätehtävää, joka tapahtuu nykyisyydessä on toki mysteeri, mutta se liittynee mm. Valkoparran suojeluajan loppumiseen, arkkiin ja uuden ajan alkuun.

Lopulta Hody on kykenemätön tekemään tehtäväänsä loppuun, joka olisi ollut meren väen hyväksi, mutta Luffy kumppaneineen hoitaa homaan ja kansan silmissä petturi, mutta oikeasti sankari Hody "karkotetaan"/lähtee vapaaehtoisesti muualle -> Luffy pakottaa hänet mukaansa ja reissu Uuteen Maailmaan voi alkaa!

Hermafrodiitti (ulospäin tyttösen näköä) ampuu pimpistään tappavia nuolia kovalla paineella.

Hervottoman kokonen jätkä, joka selviää räjähdyksestä suht. vammoitta.

Noin 6-10-vuotiaita pikkupoikia ampuma-asein varustettuna.

Tuliaseisiin mieltynyt nuori neito.

Katanalla varustettu salskea yakuzan alku.


Näistä on hyvä leffa tehty!

Ohessa videokuvaa leffan hienoudesta(NSFW).

http://mangastream.com/read/one_piece/78589100/12

Viimenen ruutu. The Sex.

Parin sadan metrin päähän nykyisestä majapaikastani oli avattu kirpputori noin pari viikkoa sitten. Kuulin huhuja, että se olisi startannut oikein mallikkaasti ja kansa on innoissaan vienyt rojunsa myyntiin. Ajattelinkin, että tässäpä sauma tehdä löytöjä.

Tavoitteenani oli 80-90-lukujen pelit ja konsolit. Fantasioin ennen sisäänastumista kaikista niistä kellarikomeroista ja varastoista, jotka ovat täynnä aikuisiksi kasvaneiden ja kotoa muuttaneiden, oman aikansa ammattilaisten, nes-, snes-, sega-, n64- ja ps1-pelejä, jotka raivausmieliset vanhemmat olisivat typeryyttään roudanneet myyntiin pilkkahinnoin.

Olin väärässä. Pelejä oli harmittavan vähän myynnissä, valtaosa eri vuosien NHL-pelejä sekä Simssejä. Suurin osa peleistä oli ps2-pelejä, mikä ei sinäänsä mikään yllätys ollut. Toki seassa oli muutamia xbox-pelejä, suurin osa 360-pelejä, myös ihan og-boxillekin jotain löytyi, mutta en niihin sen kummemmin perehtynyt. Varsinaisia hyviä pelejä ei ollut juuri yhtään. Jak3 ja joku Ratchet & Clank löytyi, jotka ymmärtääkseni ovat laadukkaita omalla alallaan. "Harvinaisin" yksilö taisi olla Mortal Kombat Armageddon, joka ymmärtääkseni on jäänyt suht. pienelle huomiolle aikoinaan ja voisi olla uuden MK:n suosion myötä ihan kelpo pelastus, mutta hyllylle sekin jäi.

Täten toivon, että kyseisestä kirpputorista tulis menestyvä ja vanhat pelit saataisiin paremmin kiertoon, sillä himoitsen. Aloitan siis aktiivisen väijymisen.

Kyseessä on siis dokumenttielokuva Etelämantereen ihmeistä.

Erinäisten tapahtumien kautta päädyin julmasti warettamaan kyseisen tekeleen. Kannattiko? Kannatti. Kyseinen teos oli nimittäin sen verran hyvä, että siihen voisin jopa sijoittaa rahaa ostamalla laillisen kopion leffasta.

Varsinainen elokuva koostui lähinnä maisemakuvasta, paikallisten tutkijoiden haastatteluista sekä kertojan mietteistä ja suuntaa antavista ajatuksista.

Mahtavinta elokuvassa oli eri ihmisten tarinat siitä kuinka he olivat päätyneet Etelämantereelle ja kuinka erilaisista lähtökohdista he olivat lähtöisin. Esimerkiksi "päätukikohdan" putkimies oli asteekkikuninkaallisten jälkeläinen, yksi herrasmies oli rautaesiripun takaa karannut, toinen taas oli lingvisti ainoalla mantereella, jolla ei kieliä edes ole.

Lisäksi on nostettava hattua tutkijoille, jotka sukeltavat metrien paksuisen jään alla äärimmäisen kylmässä merivedessä etsien uusia yksisouluisia eliöitä.

Leffan aikana törmäsin myös kaikkien aikojen koskettavimpaan näkyyn mitä olen kuunaan videoituna nähnyt: pingviini, joka ei kävele pesimäyhteisön ja kalastuspaikan väliä, vaan suuntaa kulkunsa kohti mannerta, kohti vuoria, kulkeakseen vain kohti varmaa kuolemaa.

Leffan jälkeen oli yksi parhaista fiiliksistä mitä on. Sitä fiilistä on mahdoton kuvailla, mutta minulla sitä on ilmennyt muutamissa tapauksissa. Yksi on Shadow of the Colossuksen intro-video. Se on varmaan jotain "maailma on ihan liian siisti paikka"-tunnelmointia. Jos joku tietää sanan tuommoselle fiilikselle niin kertokoot sen.

Katsokaa siis Encounters at the End of the World tai kuolkaa tuskaisesti.