En oikein osaa kuvailla tätä tunnetta.
Sain eilen Mikon kanssani kävelylle, mikä oli melko epätavallista. Tehtiin tutkimusmatka mökkiin, johon ei mennyt tietä ja pihakin oli niin kuin savanni. (Onko savannilla paljon kasvillisuutta vai ei?) Pöydällä oli Marimekon vaaleanpunainen Unikko-pöytäliina ja hyllyssä Ajax, joten päättelin ettei siellä voi asua kovin pahoja ihmisiä. Ojien yli oli aika hankalaa hypähdellä, mutta onneksi minulla oli pitkiä varakäsiä ja -jalkoja mukanani.
Mulla on ikävä Mariaa. Se lähti liian kauas koko kesäksi. Mutta onneksi meillä on paljon suunnitelmia.