IRC-Galleria

Olen tänään taas todennut monituisen monta kertaa, että todennäköisyyslaskenta on turhanpäiväistä. Varsinkin jos sitä ei osaa. Ha. Vielä pitäis jaksaa kahlata läpi vaTsatapahtuma, tuloperiaate ja kertoma sekä osajoukkojen lukumäärä. Kuulostaa niin mielenkiintoiselta että kuola valuu suupielistä ihan huomaamattani.

Totesin myöskin, että kaikki tämän vuoden Miss Suomi-ehdokkaat ovat rumia luikeroita. Lähes kaikkien painoindeksi on alipainon puolella tai siinä rajoilla. Kaikilla on samanlaiset massameikit ja suora hammasrivi. Mikseivät nuo tuolla ymmärrä, että vastaavia akkoja näkee joka päivä -,- Ja miksi missiksi pääseminen edellyttää valopylvään pituisia jalkoja? Eivätkö palosammuttimen korkuisilla jaloilla varustetut voi olla kauniita? Miksi kaikilla misseillä on pitkä, kiharrettu tukka? Entä jos minulla on lyhyt ja suora tukka, olenko petolinnun perse? :o Toivottavasti missikisoihin hyväksytään joskus epätäydellisellä tavallaan luonnollinen ja persoonallisen näköinen ihminen, sitä äänestäisin.

Heips. <3: Möykkis

...kuin kissan kylmä ja märkä nenä paljaalla vatsallasi aamutuimaan peiton alla?

E: Jobbig... Mitä se on suomeksi? Työ...työliäs? Työlinen?
S: Työläs?
E: Työliäs...työli...äs. Niin työläs tietenkin!

Omistin elämän ja tein kaikki läksyt LAUANTAI-ILTANA :'D Mutta minkäs teet kun mun elämäni valo lähti tänään kauas kauas pois :< Taas oli tyhmiä todennäköisyyslaskuja. "...Millä todennäköisyydellä puu kaatuu talon seinään myrskytuulessa?" Tähänkin on pakko sanoa, että mitä sillä todennäköisyyden tietämisellä on merkitystä, jos se puu voi joka tapauksessa kaatua katon läpi keskelle teidän olohuonetta ja murskata teidän uuden laajakuvatelkkarin ja anopilta saadun antiikkimaljakon? Ei saa olla puita lähellä taloa, koska aina on tuollainen mahdollisuus :>

Ostin Alajärveltä aika positiivisennäköiset korvikset ja toiset korvikset jotka oli ihan hemmetin vaikea saada korviin. Lukot oli vaikeat. Veri vaan tirskui, ehkä iskin sen vähintään johonkin korvavaltimoon. Mutta jes, sain ne paikoilleen, enkä ota enää koskaan pois. Ha. Ha.

Tänään olen ollut ihan erityisen hyvällä tuulella, jopa koulussa. Kotimatkalla keksin, että onnellisuuden täytyy johtua mun uusista vaaleanpunaisista kengistä ^^ Tanssitunnilla köpätti kauheasti, vedettiin Ellun (nykyään a.k.a. Matami) kanssa koko ajan jotain omaa showta ja sitten ajateltiin että joku ulkopuolinen varmaan pitäis meitä ihan pimpsahtaneina :D Ehkä me ollaankin. Sitten poistuttiin tyylikkäästi laahausaskelilla. Ja naurettiin kastanjeteille.

Meikäläisen kone sano eilen sopimuksensa irti, ei kauaa vielä ehditty viettää yhteistä aikaa ;< Toivottavasti saan piakkoin uuden, en halua surffailla tällä iskän läppärillä enää yhtään enempää. (Paitsi että näillä näppäimillä on mukava napsutella) Lähen onneks Tampereelle viikonlopuks, että voin nöräillä Mörrin koneella niin paljon kun shoppailultani ehdin.<3 Toivottavasti löydän Koskarin Onlysta sellaset mustat farkut joita kattelin jo Seinäjoellakin.

Olin tänään ekaa kertaa Alajärvellä ajamassa :o Ei se ollu yhtään kamalaa, paitsi se oli kun joku tummu hurjasteli rollaattorilla keskellä tietä. Martti puhu välillä niin levottomia että sitä piti vähän hillitä. Eihän nyt toki vanhoille ihmisille näytellä keskisormia, hyvänen aika. Sain jopa kuunnella Mission impossiblen tunnusmusiikkia radiosta kun ajoin Lappajärvelle päin, olin kyllä ihan fiiliksissä. Ihan ku jossain rikossarjassa 8) Ajoin jo ylinopeuttakin, huh. Ja kaikki oli sitten niin tärkeää ohittelemassa kun vähän hidastin >:/ Älkää ihmiset ajatelko sillä "Minäpä tuosta vielä puikkaan"-tavalla, siitä ne ketjukolarit alkaa.

Pablon naamio vaan kasvaa kasvamistaan. Koko kissa on pian ihan harmaa.

Mietin koko eilisen illan ja yön että mitä voisin luvata vuodelle 2008. Kaikki mun ehdotukset on laitettu lyttyyn. En voi olla parempi koulussa, koska olen laiska. En voi sairastaa vähemmän, koska olen allerginen kissalle ja meillä on sellainen. En saa ees laihduttaa, sillä joku tarkkailee mun painoindeksiä ja oon kuulemma alipainonen, niin vissiin :D Sitten mä keksin! Mä lupasin opetella istumaan/seisomaan suorassa ja yrittää olla tirskumatta joka toiselle asialle. Varsinkin tuo ensimmäinen oli varmaan paras lupaus jonka oon koskaan tehnyt, sillä oon niin kiero ja väärä että se vie mun pituudesta ainakin viis senttiä pois.

Huomenna alkaa koulu taas. Mulla on ihan täysi lukujärjestys, mikä tietää monta päänsärkyä ja raivokohtausta. Onneksi sentään aina loppupäivästä pääsee pistämään jalalla koreasti tanssiharkoissa, se on mun pelastus.

Yritin taas kerran lukea psykologiaa (teenkö mä nykyään enää mitään muuta kuin yritän lukea psykologiaa?). Sain juuri vauvaikäkappaleen loppuun. Joku tuttu vois pyöräyttää penskan ja tuoda sen aina mun luokse hoitoon ^^

Tämä vuosi oli kaikkiaan inhottava. Minussa mm. ilmeni miljoona epämääräistä vikaa. Pilasin silloiset parhaat kenkäni Qstockissa. Kärsin päänsärystä 364 päivää vuodesta. Toivottavasti ensi vuodesta tulee parempi <3

Kännykän kalenterin mukaan minulla on 7.1. hammaslääri ;<

Ottaisinko turkoosin mekon mukaan Espanjaan?
Paketoisinko myöhästyneen joululahjan joulupaperiin vai tavalliseen lahjapaperiin?
Veisinkö raidallisen neuleeni kirpputorille vai säilyttäisinkö sen vaatekaapin perillä?
Vaihtaisinko ripsentaivuttimiini jo uuden silikonityynyn?
Kääntäisinkö matosta näkyville sen puolen, jossa on kynttilästä valunutta talia vai sen, jossa on rasvatuista jaloista jääneitä jälkiä?

Mä olen huono tekemään päätöksiä. Sen sijaan olen hyvä esittämään kysymyksiä :>