IRC-Galleria

Sano HEP, jos olen kaverilistallasi.
Tämä mittaa ihmisten rehellisyyttä.
Ja ujoutta.
Muistakaa kävijälista.
Sanottuasi HEP, kopioi tämä omaan päiväkirjaan ja katso kuinka moni uskaltaa olla SINULLE rehellinen.

Vastauksesi kertovat, että olet määrätietoinen.
Hienoa! Maailma tarvitsee määrätietoisia ihmisiä, jotka tietävät, mitä elämältään haluavat. Määrätietoisena ihmisenä olet todennäköisesti jo saavuttanut elämässäsi paljon. Mutta tiedät myös, että aina löytyy tehokkaampia keinoja saavuttaa päämääränsä. Haaste on löytää se nopein keino muuntaa haaveet todeksi.....

kuin yrittäisi taikoa tyhjästä...

Kuin eilisen
Mä muistan sen
Tuon tuokion, se ohitse jo on
Mut muistoissain se jatkuu aina vain
Sen kauneudesta haavan silloin sain...

Vaik kaikki muu mun onnistuiskin ehkä unohtaa
Mä sua muistoistani pois en saa

tulppu pistäny taas ajatuksensa täysin solmuun eikä todellakaan enään tiedä mihin suuntaan lähteä... vituttaa.. täytyy selvittää muutama asia..

naureskelin tuossa yks päivä sille kesälorulle jonka joku on väsänny linnuista. västäräkistä vähäsen ja lumi maassa XD ei kait siinä

vittuku jaksais vielä hetken niin vois olla rahhooo ostaa jotaki kalliimpaa itelleen, tosin muutama hanke pitää ny pian tehä että pääsee taas etiä päin :D

haluan muuttaa pois täältä hullujen huoneelta... kaikkeen kajotaan minkä jätän vähääkään näkyville ja sitte on kaikki sekasin.

nooh eiköhän se elämä tästä rupia järjestymään, pitää vaan NYT laittaa töppöä toisen eteen ja pitää siitä kiinni mitä päättää.. Kokeilematta ei voi tietää miltä se tuntuu tai jotakin vastaavaa.

"-> yhtäkkiseltään mietin tänään kun katselin ikkunasta ulos, mietin miksi lähtisin? miksi jättäisn kaiken? miksi menisin? miksi? ja miksi? voi hyvä jumala kun on paha olla ja olla. Tarvitsen sen tuen jonka lauantaina sain. Tarvitsen sitä ymmärtävää ja ihanaa immeistä joka antoi minulle sen pitkän halin ja sanoi "älä itke". Nyt mä taas itken, kuten moneen otteeseen oon jo tänään tehnyt, tarvitsen sen tuen ja olkapään jonka vain sinä voit antaa. En voi sille mitään että itken, kyyneleet vaan vierii poskilleni enkä sen jälkeen niitä voi pysäyttää..

En halua menettää sinua.

muistan tuon illan ja tunteen ja tuntuu siltä kun vasta juuri olisin tuon tekstin kirjoittanut... Nyt itken haipakkaa tahtia kun edes silmäilen tuota tekstiä. Se pitää niin paljon tunteita sisällään.

Taas kerran muistan miksi rakastan."

vuosi tuli täyteen. taas vierii kyyneleet poskilleni kun nuo lauseet luen. Missä on kaikki mitä joskus halusin? missä on kaikki josta joskus haaveilin hiljaa mielessäni? Jäljellä ei oikein ole mitään siitä. Miksi kaikki menee aina niin? Miksi ei voi saada edes kahta asiaa? Tiedän mistä onnen löytäisin, mutta tuo onni ei tahdo minua tai ei ainakaan suosi minua kovin usein.

Rahalla saa ja hevosella pääsee, jotkut tapaavat sanoa. Jos rahaa olisi pääsisin hevosella, mutta se ei toisi minulle sitä viimeistä pistettä iin päälle. tarvitsen siihen joknun joka tuntee minut, osaa käsitellä minua, tietää mitä tarvitsen.

Miettinyt olen vastausta tähän liiankin kauan, ehdotuksia myös on mutta miksen koskaan pääse niitä ehdottamaan? Liika kysymyksiä vailla vastauksia.

Jos jättäis taas kysymykset sikseen ja tekis sen mitä vuosi sitten tein... Ehkä joku joskus huolisi minut sellaisena kuin olen. niin paljosta olen antanut periksi etten enää pian jaksa myöntyä ja antaa periksi.

Jos ottaa toisen liian hyvin huomioon ja suostuu tämän tahtoon, eikö sitä koskaan itse saa samankaltaisia asioita takaisin? Jos kerran tekee joutuu aina tekemään. Eikö se niin mee?

Pakko sitä kait on vain hiljentyä omaan mieleensä ihmettelemään ja antaa itsellen tilaa ja aikaa. Tekis vain oman päänsä mukaan. En tiedä..

Edelleenkin liikaa kysymyksiä.

omaa unelmaansa kun on vaikea toteuttaa, jotakin on joskus pakostakin siirtää syrjään ja tuntuu siltä kuin kohtalo olisi nyt puuttunut ajatuksieni maailmaan.. Olenkohan oikeassa, teenkö sittenkin virheen? No ompahan sen ajan murhe, ollut kuitenkin sen verran myönteinen kokoajan.

on se vaan raskasta, nyt 7 päivää tehny eka normaalia työtä sen jälkeen vie menny enicsille latomaan aina johonki yheksään-kymmeneen asti viikonloppunakin. olis saanu tänään ja viikonloppunakin mennä mutta jätän nyt väliin ja meen sitte vastaavasti(luultavasti) kahtena seuraavan keräämään rahaa.. toivossa että rikastuisi. hyvä jos nukkua saa kuutta tuntia ku pitää yrittää muutaki tehä ku töitä..

mukavia aprillipiloja taas jokapaikas.. aivan naurattaa jotta kuinka halvalla joitakin viedään..

se jeesus noussut haudastaan pääsiäisenä? (mulla oli uskonto 4 tai 5 aina niin ei kaikkea voi aina muistaa)

no anyway.

tossa ponkkenin kanssa sunnuntai aamuna ihmeteltiin mun unea. Poni sitten nousi kuolleesta, mä ite sen kirjaimellisesti kaivoin käsin haudastaan(tosin oli siinä unessa haudattu keskelle kenttää) No poni vähän pudisteli harjaansa(joka oli kasvanut pitkäksi) ja nousi ylös joten talutin sen takasi talliin niiku mitään ei koskaa nolis tapahtunukkaan....

unikirjan omaavia? Ikävä on ponia..