IRC-Galleria

oltiin neidonkeitaassa, sitten rakas juakkoseni möläytti että tuoksuu letulle kun nuudelii keittelin ja että alkoi mieli tekee lettuja , niin pitihän sitä sitten antaa jankkauksen jälkeen tiukun tehä jaden avustuksella lättylöi!
huomenna juakkoseni ja flikat menee sirgukcee(niinkuin tiukuseni sen kirjoittaa),
mä en pääse, kun on adhd-centeriin meno toiseksviimosta kertaa!

SIVU VAIMON PÄIVÄKIRJASTA:

Lauantai-ilta - Mieheni käytös on outoa. Olimme sopineet tapaavamme
yhteistä kahvikupposta varten. Olin ollut ostoksilla ystävieni kanssa
koko päivän ja ajattelin että ehkä hän on loukkaantunut, koska olin
hieman myöhässä. Hän ei kuitenkaan sanonut siitä mitään. Keskustelu ei
sujunut, hän oli hiljainen. Ehdotin, että siirtyisimme jonnekin
hiljaisempaan paikkaan, jotta voisimme keskustella. Tähän hän
suostuikin mutta pysyi kuitenkin hiljaa. Kysyin häneltä oliko hänellä
murheita - hän vastasi: "Ei tässä mitään." Kysyin onko minun syytäni,
että hän on vaitonainen ja juro. Hän sanoi, että ei ole mitään hätää
eikä minun pitäisi olla huolissani.
Kotimatkalla kerroin hänelle rakastavani häntä, hän hymyili ja jatkoi
ajamista. En voi ymmärtää hänen käytöstään enkä tiedä miksi hän ei
vastannut rakkaudentunnustukseeni.

Kotona tunsin kuin olisin kadottanut mieheni johonkin usvaan, ikään
kuin hän ei enää halunnutkaan löytää minua. Hän vain istui ja tuijotti
televisiota; hän vaikutti todella kaukaiselta ja etäiseltä. Lopulta
päätin mennä nukkumaan, mieheni seurasi minua 10 minuutin kuluttua ja
yllättäen vastasi rakkauteeni ja hyväilyihini, rakastelimme, mutta
silti hän tuntui omituisen poissaolevalta. Päätin etten kestä tätä enää
vaan otin asian esille. Huomasin hänen kuitenkin nukahtaneen. Itkin
itseni huolineni uneen. En tiedä mitä tehdä. Olen jo varma että
miehelläni on suhde. Elämäni on katastrofi.


SIVU AVIOMIEHEN PÄIVÄKIRJASTA:

Lauantai-ilta - Tänään Kärpät hävisi. Vitutti, mutta sainpahan pillua.

Perhe istui joulupöydässä ja poika kysyy isältään: "kuinka monenlaisia rintoja naisilla on?" Isä vastaa pojalleen:

- Niitä on kolmea sorttia. 20-kymppisillä ne on kuin omenat, pyöreät ja kiinteät.
- 30-40-vuotiaina ne ovat kuin päärynät, vielä hienot mutta riippuvat.
- 50 jälkeen ne ovat kuin sipulit.
- Sipulit?, huudahtaa äiti.
- Niin, alkaa itkettää.

Äiti ja tytär närkästyvät ja tyttö kysyy: "äiti, monenkolaisia peniksiä on?" Äiti vastaa:

- Kolme kehitysvaihetta:
- 20-kymppisillä se on kuin tammea, komea ja kova.
- 30-40 iässä kuin koivu, hieman joustava mutta kestävä.
- Mutta sitten se on kuin joulukuusi. Tyvestä kuollut ja pallot vain koristeina...

jospa auttais et 25 pvä lähettäs milanoon tai roomaan ;)
lauantaina tarttis jaksaa tampereen likkoin kaa laival lähtee pyörähtää..
ja töissä menee jees!
mitä mä täs sit valitan?!
väsymys vaan on käsittämätön asia, se vaan on ??!!

taas viikonloppu ohitte, miksei se voi olla pidempi??!!

huh, aikatouhuu, olin eilen kikkaa auttamas siivoo sen uutta asuntoa ja hups, itkun ja naurun seassa nautittiin sitten "vahingossa"lähes 2 litraa punkkua, että olo tuppaa olee sen mukainen...
;)

töissä sain lisätunteja,onneksi,mutta sen taudin jälkeen ihan puhki pitkistä päivistä!
eilen kotona 18 jälkeen tiukun ratsastuksen ja kaupaskäynnin jälkeen...toispvänä 20 jälkeen kun suoraa töistä adhd-centeriin......
onneksi on perjantai!!vaikkakaan täällä talossa ei saa koskaan 8 pidempää tai noh 7 pidempää kuitenkaan nukkua... ;)
mutta ihana kevät!ihana lämpö antanee voimia etiäpäi...

Käyttäjä Pimp-iT kirjoitti :

Nokialla oltiin kaveriporukan kanssa katsomassa lätkän mm finaalia viime vuonna (Suomi- Kanada). No pelihän päättyi sit Kanadan voittoon ja päätössummerin soidessa alkaa yläkerran mies karjumaan omassa apartmentissaan siihen malliin että voimasanat pysty kuuleen lähes meille ja samantien kuuluu kun se oli mennyt parvekkeelle ja heittänyt televisionsa viidennestä kerroksesta alas vihoissaan. Ammuttiin sitä samantien parvekkeelle katsomaan kun kerrosta alempana asuttiin. Samantien kun oltiin päästy katsomaan mihin televisio oli pamahtanut kuului yläkerran parvekkeelta vielä kovempi huuto "Ei S**tana piti toi vielä oman auton päälle heittää!!". Uskokaa tai älkää.

:) :) :) :) :) :)

Sain tämän ystävältäni, joka sai valita kahden asian väliltä.
Minä sain myös valita samoin.
Olen valinnut.
Nyt on sinun vuorosi valita.

Tämä kertomus kertoo eräästä äidistä, joka moitti 5 vuotiasta tytärtään siitä, että tämä tuhlasi kokonaisen rullan kaunista, kallisarvoista kullanväristä lahjapaperia. Rahaa oli vähän ja äiti tuli entistä kiukkuisemmaksi, kun hän näki tyttärensä koristelevan paperilla rasian, jonka hän laittoi joulukuusen alle.

Seuraavana aamunna tyttö antoi askin äidilleen sanoen "tämä on sinulle äiti". Äiti tunsi itsensä
vaivautuneensa muistaessaan eilisen kiukkunsa tytölle. Hänen ärsyyntyi kuitenkin uudestaan tyttärelleen avatessaan paketin ja huomatessaan sisällä olevan rasian tyhjäksi. Harmistuneena hän sanoi tyttärelleen; "Etkö tiedä, nuori nainen, että kun annetaan lahja jollekin, paketissa täytyy olla jotakin?" Tytölle tuli kyyneleet silmiin, kun hän vastasi; "Mutta äiti, ei rasia ole tyhjä! Minä täytin sen kokonaan suudelmilla!"

Äiti murtui myös kyyneliin, polvistui tyttärensä eteen ja sulki hänet syliinsä ja pyysi anteeksi ajattelematonta kiukkuaan. Lyhyen ajan kuluttua tyttö kuoli tapaturmaisesti. Tarina kertoo, että äiti piti tätä tyttäreltään samaa rasiaa yöpöydällään koko loppuelämänsä ajan. Kun hänellä oli vastoinkäymisiä tai kun hän tunsi itsensä masentuneeksi, avasi hän rasian ja otti sieltä kuvitellun suudelman ja muisti tyttärensä rakkauden, jolla hän oli paketoinut suudelmat rasiaan. Todellakin ihmeellinen tunne, on tämä lahja meille, pieni rasia täynnä pyyteetöntä rakkautta ja suudelmia lapsiltamme, perheeltämme, ystäviltämme. Ei ole mitään arvokkaampaa täällä maan päällä kuin tämä.

Laitoin tämän tänne ja pyydän eräitä ihmisiä kopioimaan tämän saman tarinen omaan päiväkirjaansa. Näillä henkilöillä on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1. Kopioi tämä päiväkirjaasi
2. Ole niinkuin tämä ei koskettaisi sydäntäsi.

Kuten huomaat, minä valitsin ensimmäisen vaihtoehdon.

Ystävät ovat kuin enkeleitä, jotka nostavat meidät jaloillemme kun siivissämme on jotain vikaa, emmekä muista kuinka lennetään.