muistelen lämmöllä sitä kun kaikki oli uutta,
ei pieni lapsi tajuu kaikkee elämän rumuutta,

sen verran hyvä koulus et faijalkaa ollu syyt suuttuu,
mut yläasteel kuviot rupes sit muuttuu,

ku kuvaan astu murrosikä ja kaikki se vitutus,
ja ainoo mikä helpotti oli se bissen tiputus,

mul oli vaan niin paha olla et halusin kuolla,
siks tuli aiheutettuu vanhemmille turhaa huolta,

mut onneks nykyään tilanne on jo toisin,
ottasin takas ne pahat sanat jos mä vaan voisin,

en oo aina vakavissani, mut täst en huulta heitä,
oon kiitollinen kaikesta mitä oon saanu teiltä.