sellaista
ettei ymmärrä
miksi itkee
tai miksi ei itkisi
oikeastaan koko aikaa
seisoa voimattomana oven suussa
painaa rasvatut kädet märkiä kasvoja vasten
ja toivoa
toivoa
että joku kuulisi
tai ei sittenkään
sopertaa "ei ei ei ei"
nyyhkiä
pyyhkiä silmiä epätoivon vimmalla
älkää kyyneleet tulko
mutta eiväthän ne lupaa kysy
niistää nenä suoraan paidan hihaan
rykäistä
tietää olevansa elossa
sieltä se jostain kumpuaa
olisinpa!
enpä olisi!
heittäytyä villamatolle
siihen missä on tilaa
pölyn keskelle
nojatuoliin
niinkuin turvalliseen syliin
tarkistaa että ovi on lukossa
ettei kukaan näe
että
minä itken
huutaa ääneen "olen paska olen paska olen paska voi apua auttakaa minua!"
väristä
ja sitten
kymmenen minuutin päästä
olemattomuuden jälkeen
pää tyhjänä
yksi henkäys
niiskaus
se viimeinen
selvisin