IRC-Galleria

Otin T:n avaimen ja lähdin pihalle. Ajattelin, että käyn ensin katsomassa, onko se jostain syystä töissä tai tietäisivätkö sen työkaverit missä se voisi olla. Ja jos kukaan ei tietäisi T:stä mitään, kävisin sen kotona katsomassa, mikä tilanne on. T työskentelee baarissa ja ovella kysyttiin papereita: "Morjes, henkkarit?". En sanonut mitään, itku oli jo lähellä tulla. Ojensin ajokortin ja etsin katseellani T:tä. Ei näkynyt. Menin baaritiskille. Odotin vuoroani ja sitten kysyin minua palvelemaan tulleelta tytöltä, onko se sattunut näkemään T:tä tai tietääkö se yhtään missä T on nyt. "Käy kattoo tuolla missä on noi tikkataulut, siellä ne heitteli tikkaa ainakin vähän aikaa sitten...", sanoi tämä ystävällinen tyttö osoittaen baarin takaosaan. Minä lähdin kiireesti puolijuoksua kohti tikkatauluja ja samalla hetkellä T pyyhälsi paikalle. Siinä se yhtäkkiä oli! Minä meinasin kupsahtaa, olin niin huojentunut!

"T, siinähän sää oot! Mää oon soittanu sulle jotain kymmenen kertaa ja laittanu tekstareita! Mä luulin että sulle on tapahtunut jotain ku sulla oli niin huono oloki sillon aiemmin! Voi herranjumala mää pelkäsin! Mää aattelin että oot menny suihkuun ja pyörtyny ja lyöny pääs ja ties mitä! Voi ihanaa sää oot elossa!"

T kertoi että sillä on kaikki ihan hyvin ja että se arvostaa tosi paljon sitä että pidän siitä huolta.

Sitten tulin kotiin, luin Facebookista inbox-viestin (jossa luki, että eräät ihmiset tässä maailmassa rakastavat mua hyvin paljon) ja purskahdin itkuun. Itkin kymmenen minuuttia putkeen,välillä pyörin lattialla, välillä sängyllä, huusin ja vaikersin. Se oli kamalaa, enkä muista milloin viimeksi olisin saanut yhtä pahan itkukohtauksen. Kaikki tunteet vaan purkautuivat samaan aikaan. Tuntui tosi omituiselta ja mietin vain kauheita asioita. Kuin maailma olisi halunnut murskata mut.

Onneksi T on kunnossa.

P.s. En oo yhtään herkkä, en.

P.p.s. Mun pää tuli hirveen kipeeks.

P.p.p.s. Iltapäivällä sotkin asuntoni.