IRC-Galleria

minä olen tässä. katson kun ilta-aurinko siivilöityy vielä vihreiden koivunlehtien läpi näyttäen sadunomaiselta. kuulen, kun joku rapistelee kallionkolossa. joku pelottava olento. tai sitten pudonneet lehdet ovat heränneet henkiin, ne haluavat korvauksen siitä, että ovat jo lakastuneet, vaikka on vasta heinäkuu. lehdet ovat raivoissaan: "miksi meitä ei enää ole olemassa? miksi meistä jäi jäljelle vain rapiseva sielu, katkennut ruoti ja kuivahtanutta lehtivihreää?"

olen kuin lehti. minunkin lehtiruotini on murtunut, sitä ei voi enää mitenkään korjata. "pysyisinpä vahvana, olisinpa maailman vahvin tyttö!", minä huudan toivomukseni tuuleen, mutta kukaan ei vastaa. kukaan ei tietenkään vastaa, koska se ei ollut kysymys. minun pitäisi opetella kaikki maailman kielet, tietää kaikki maailman viisaudet, haistaa kaikki maailman tuoksut, kiertää kaikki maailman paikat, enkä minä siltikään olisi tyytyväinen. minä tahdon enemmän. tahdon olla enemmän kuin kaikki muut yhteensä. tahdon olla jotain niin erikoista, että sitä on mahdoton kuvailla. haluan tehdä kaiken, haluan olla rohkea, mutta se on vaikeaa kun on jo lakastanut.

ihmiset marssivat ylitseni jonossa. heille olen näkymätön.