Minä olisin Etelä-Ruotsissa, siellä missä kirsikkapuutkin kasvavat. Siellä olisi ihan samanlaista kuin Astrid Lindgrenin kirjoissa ja Lotta-kirjoissa. Minä istuisin omenapuun alla lukemassa ja avoinna olevasta ikkunasta kantautuisi Turid Lundqvistin esittämänä Den gamla vanliga historien. Ei olisi kiire minnekään. Se olisi kaunis kesäpäivä. Lämmin tuuli hyväilisi ihoa ja taivaalla olisi kaksi pilveä ja aurinko.