No musta nyt vaan on tullut tosi kiireinen. En oikeestaan ees tiiä miks! Tän asunnon kans meni melkeen koko viime viikko ja yleisimmin juoksen suoraan koulusta töihin. JA OLEN NIIN ONNELLINEN.
Otin verhoja pois ja siinä tangossa roikkui lasinen sydän. Sydän putosi vahingossa maahan ja meni tuhansiksi sirpaleiksi. Ehkä mun sydän sai hieman säröjä tästä muutosta.
Tutkija ei osaa kirjoittaa. Ei ainakaan tieteellistä tekstiä. Tutkija kirjoittaa paskaa. Tutkija on paska. Tutkijalla on kiire. Tutkija muuttaa. Tutkija pyöräilee. Tutkija melkein kaatuu jäätiköllä. Tutkija tuskastuu. Tutkija punastuu. Tutkija lähettää tekstiviestin. Tutkijan puhelin soi. Tutkija ärähtää: "Nii oliko sulla jotain asiaakin???!!!" Tutkija masentuu. Tutkija naurahtaa. Tutkija syö riisiä. Tutkija tekee poikkeuksen pitämällä riisistä tänään. Tutkija ei ymmärrä. Tutkija onnittelee synttärisankaria. Tutkija on tyhmä. Tutkijalla ei ole materiaalia. Tutkija kyllästyy olemaan tutkija. Tutkija ei osaa tutkia. Tutkija myöhästyy. Tutkija ei muista mitään. Tutkijaa ahdistaa. Tutkijalla on kylmä. Tutkija haluaisi nukkumaan. Tutkijalta vaaditaan paljon. Tutkija on ystävä. Tutkija on yksinäinen. Tutkija käpertyy peiton alle. Tutkija jää peiton alle ikuisiksi ajoiksi.
Tänään on myös koleaa. Äsken menin sängylle makaamaan, painoin kasvoni tyynyyn ja hengitin sisään puhtaan tyynyliinan tuoksua. Se hetki oli hyvin yksinäinen.