IRC-Galleria

Tack Lisa Ekdahl.

Thank you for making my day.

"Högt uppe bland träden där fåglarna bo
Önskar jag sitta i lugn och ro
Ingen skulle veta var jag fanns
Ingen skulle fråga var jag var någonstans

Jag ville jag kunde få sitta i träd
och luta mitt huvud in mot barken
Jag ville jag kunde få tro en enda dag
Att jag aldrig mer behövde gå på marken

Namnen du gav mig har jag inte kvar
Vem gav dig rätten att säga hur jag var
Som om du visste mer än jag vet
Om mig, mitt och min belägenhet

Du får förlåta du får förstå
Du får försöka ta in nu
Att jag regerar här i min sfär
Du kan inte kalla mig för din nu

Jag ville, jag kunde få sitta i en ek
Jag ville, jag kunde få glömma hur allt svek mig Allt utom rösten, allt utom min tro Nu vill jag bara sitta här där fåglarna bo Allt det du gett mig vill jag dra isär Allt det du söndrat vill jag vårda här Klättrar jag uppåt mot himlens höjd Hör jag inte när du är missnöjd Jag ser att du talar om jag tittar ner Men hör inte längre vad du vill mig Din mun kanske rör sig men vad rör det mig Jag hör inte vad du säger till mig

Så glöm vem jag var för jag finns inte mer Jag kan men jag vill aldrig mer klättra ner Låt mig bara vara, låt mig tiga still Jag kan ändå aldrig bli som du vill

Om någon ser mig sitta i mitt träd
och ropar, kom ner på jorden
Så ska jag svara som fåglarna gör
Med en sång befriad från orden

Jag säger la, la…

Högt uppe bland träden där fåglarna bo
Önskar jag sitta i lugn och ro
Uppe bland träden i hemlighet
Återupprättas min värdighet
Högt uppe bland träden där fåglarna bo
Får allting vila får allting bero

Jag säger la, la…"

Joudun lähteä Lestiltä tänään. Äsken makasin pikkusiskon huoneen lattialla patjalla peiton alla ja toivoin voivani jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi. Eilen kävin Viltsun kanssa järvenjäällä ja ajattelin, että tässä se nyt on - Lestijärvi. Minun silmieni edessä ja jalkojeni alla. Olisin halunnut kasvattaa pyrstön, kairata avannon ja pulahtaa järvenneidoksi haukien valtakuntaan.

Muistot <3

Mitä mää olisin ilman muistoja? En Pauliina ainakaan!

Eilen oli Helmin synttärit. Annoin sille minun vihon joka oli tyhjä ja vanhan kynäni.


EDIT: Kjehkjeh.

Minä kirjoitan tätä nyt autossa, me menemme Säkylään. Olemme nyt Ruovedellä, kello on varttia vaille kolme. Me käytiin Tuurissa Velj. Keskisellä, sieltä ostin Lauralle synttärilahjan, kissan joka istuu ikkunalaudalla. Siellä oli Venäläisiä, jotka myi viinaa. Helmillä on kakkahätä ja isi sano, että pysähytään P-paikalla ja Helmi sano, että P-marketissako?

Kirjotan myöhemmin!

Kaikista eniten mua vituttaa se, etten näe Saijaa.

NII JA SEMMOSTA VIELÄ...

että me oltiin tyttöjen kans kahvilla ja sit siinä viereisessä pöydässä oli ihan maailman suloisin vauva ja mää vaan katoin sitä beibiä ja melkeen niiskutin ja vedet nousi silmiin kun se vaan oli niiiiiiiiiiiiin ihana. Sen iskä juotti sille pullosta maitoo ja mää meinasin kuolla ihastuksesta. Että semmosta vaan. Vielä.

Oltii tänää T:n kans ostoksilla apteekissa: "Mitäs me sit vielä tarvitaan? Mennää tohon särkyosastolle!"

Ostin Ibusalia, korvatulppia (ahihanaamaailmanparaskeksintö!) ja Septidiniä. Meinasin ostaa käsidesiäkin, mut T sanoi ettei normaali ihminen tee sillä mitään ja että oon ihan liian bakteerikammoinen ja likaongelmainen. En sit ostanu.

Vähä se apteekkarimikälieproviisori oli kiva. Se antoi meille molemmille viivottimet. Kiitos ♥

Viime viikolla uimassa oli hauskaa, kun viereisellä radalla ui kaksi pappaa ja sit ne sano meille että: "Toivottavasti alkaisitte vähän upota nii me päästäis antaan teille tekohengitystä."

Eh. Pervot papat XD

Mää sanoin niille sitten vastineeks, että me oltais kyllä ne jotka pelastais.

Tänään vihaan itseäni. Olen puhunut tänään paskaa ihmisistä, joista en oikeasti tiedä mitään ja joista oikeasti jopa pidän.

ANTEEKSI. Kadun.

Oikeasti tykkään teistä. Kaikista.